torstai 5. toukokuuta 2016

Anopille äitienpäivämekko ja puutarhakalusteisiin pehmusteet

Tänä keväänä olen ekan kerran ommellut kaksi mekkoa lahjaksi. Se on uutta minulle, kun olen harrastanut naisten mekkojen ompelua intensiivisemmin vasta noin vuoden ajan. Minulta aika usein kysellään, milloin alan tekemään tilauksesta mekkoja muillekin, mutta koska pienten lasten äidillä suurin pula on ajasta, en ole malttanut alkaa sitä tekemään. Tuntuu, ettei itselleenkään ehdi ommella koskaan rauhassa ja tarpeeksi!

Mutta omatekoinen mekko on kyllä ihana lahja ystävälle. Siihen on laitettu paljon sydämellisiä ajatuksia ja vaivaa. Se on antajalleenkin hyvin henkilökohtainen suoritus ja vähän tietysti jännittää, onko lahja mieluisa saajalleen.




Tein huhtikuussa rakkaalle ystävälleni mustavalkoisen ruusumekon synttärilahjaksi. Kangas oli minusta niin ystäväni näköinen ja olin varma, että hän pitäisi siitä. Mutta se oli yllätys, miten hyvin mekko osui sovittamatta kohdalleen. Koko oli ihan täydellinen. Mekon malli on Ottobren lehdestä 5/2015, vähän pidennettynä ja V-aukkoinen kaula-aukko muunnettu venekaulusmaiseksi. Lahja oli hänelle tosi mieluisa ja kuulemma siitä tuli heti hänen lempimekkonsa :).

Mekon antaminen oli niin mukavaa,että päätin seuraavaksi tehdä mekon anopilleni äitienpäivälahjaksi. Minulla kun ei ole enää omaa äitiä, jolle voisin mekon tehdä. Pirteä ja energinen, nyt jo  83- vuotias anoppini on kovasti ihastellut tekemiäni mekkoja ja erityisesti tätä ensimmäistä Aino-mallista mekkoa klik tästä, jonka tein aivan "mekkourani" alkupäässä.

Kun huhtikuussa oli Marimekon YSMY-myynnit, katselin kankaita vähän sillä silmällä, koska anoppini tykkää kovasti Marimekon kankaista. Tämä punainen Puketti-kangas löytyi ja se oli minusta hänelle paras vaihtoehto: hän rakastaa kukkia ja puutarhanhoitoa ja hänelle käy hyvin vahvat värit.




En ole Aino-mallia ennen tehnytkään Marimekko-kankaasta. Pidensin  kaavaa tällä kertaa vain 5 cm ja mekon malli tulikin paremmin esiin. Laitoin ohuen vuoren myös, jotta mekkoa voi käytää myös syksyllä ja talvella.




Tämä oli kyllä niin ihana päällä, että pientä haikeutta tunsin, kun ajattelin, että minun pitää tästä mekosta erota. Vähän jo puhuin miehelleni, etten ehkä pystykään tätä antamaan, mutta hän piti kyllä äitinsä puolia ja sanoi, että luopuminen siitä kasvattaa minua ihmisenä :). 





No näinhän se on, ja kun vähän sain mekossa poseerata, niin iloisin mielin jo mekon käärin pakettiin. Olen onneksi ostanut tätä samaa kangasta vaalean harmaan värisenä ja keltaisilla kukilla. Teen sitten samanlaisen itselleni siitä kankaasta :).

Tämäkin on yllätys ja saa nähdä miten tuon koon arvioimisen kanssa tällä kerralla kävi. Tein reilun, jottei ainakaan olisi liian pieni. Sopivasti alkoi ainakin hienot mekkokelit tällä viikolla :)





Eilen helatorstaina oli ihana aloittaa työt puutarhassa. Tuo kuva on viime kesältä rakkaudella vaalimastani perennapenkistä, joka on puutarhani sydän. Maltan tuskin odottaa tuota ihanaa kukkaloistoa. Pientä viherrystä penkissä jo näkyy, mutta vielä saa kauan odottaa, ennen kuin jotain on kukassa.

Eilen tuli otettua myös kesäkalusteet pihalle. Sain vihdoin ommeltua istuinpehmusteet meidän kesäkalusteryhmän tuoleihin. Kaupasta ei ole löytynyt sopivankokoista ja mieluisaa istuintyynyä, niin oli tehtävä itse. 






Minulla oli tallella kaksi Ikean ohutta pinnasängyn vaahtomuovipatjaa ja niistä sai hyvät istuintyynyt leikattua mittojen mukaan. Päällystin istuintyynyt Ikea-kankaalla, joka mielestäni käy ihan hauskasti Marimekon Siirtolapuutarha-vahakankaan kaveriksi. Nyt on meillä kyllä aika värikäs ruokailuryhmä, mutta minähän tykkään väreistä :). Sohvalle tulee vielä pari koristetyynyä, kunhan vaan osaisin päättää, että minkälaiset.

Huomenna lähden Tallinnaan ruusumekkoisen ystäväni kanssa ja toivottavasti teen siellä ihania kangaslöytöjä taas. Lahjamekkojen ompelu on ollut antoisaa ja hauskaa, mutta seuraavaksi teen ehkä itselleni vaikka jonkun kivan äitienpäivämekon :).

Ihanaa äitienpäivää kaikille!















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti