perjantai 27. toukokuuta 2016

Business-pallomekko laivaseminaariin



Olin tällä viikolla työmatkalla Tallinnaan suuntautunessa laivaseminaarissa. Minulla sattui ennen matkaa olemaan viittä vaille valmiina musta-valkoinen pallokangasmekko, joka mielestäni sopi hyvin tällaiselle seminaarille. Siitä puuttui enää hihat, vetoketju ja helman kääntäminen :). Pieni sunnuntaiompelupyrähdys ja mekkohan valmistui kohtuullisen ripeästi, kun motivaattorina oli halu saada uusi mekko tälle seminaariristeilylle.








Kaava on yhdistelmä kahta eri mekkoa. Jouduin heti mekon leikattuani hiukan vaikeuksiin, kun melko nopeasti huomasin leikanneeni pidentämäni yläosan ja sekä helmaosan alunperin liian kapeaksi vyötärön kohdalta. Jouduin sitten alkaa kunnolla säätämään, nostin vyötäröä ja vaihdoin Jackie-mekon kaavalla tehdyn alosan toisen kaavan mukaisen mekon alaosaan. Näistä vaikeuksista johtuen, mekko oli jäänyt seisomaan mallinukkeni päälle muutamaksi viikoksi.




Kuva: Suuri Käsityö


Yläosan kaava on Suuren käsityö-lehden Krisse-mekosta ja alaosa yksi lempikaavoistani eli kaikkien aikojen ensimmäisen kotelomekkoni alaosan kaava (klik tästä). Krisse-mekossa on hihat ja sen vuoksi päädyin yhdistämään nämä kaksi kaavaa. Krisse-mekkoa kokeilen nyt ensimmäistä kertaa ja ainakin yläosan kaava on oikein kiva.













Loppujen lopuksi monien vaiheiden jälkeen tästä sukeutui mekko, johon olen oikein tyytyväinen. Tämä on kankaan ja mallin puolesta vähän sellainen Business-dress-tyyppinen mekko,joka käy hyvin työtilanteisiin. Ostin mekon kaveriksi vaaleanpunaisen viskoosihuivin pehmentämään ilmettä.

Vähän kyllä tätä tehdessä jo ajattelin, etten enää ikinä rupea mixaamaaan eri kaavoja keskenään, vaan täytyy mieluummin vaan yrittää löytää malleja, jotka käy sellaisenaan. Mutta en varmaan malta tuossa päätöksessä kuitenkaan pysyä, koska kaavojen mixaaminen on niin hauskaa, silloin kun se onnistuu :D, niin kuin tämäkin lopuksi. Heti jo tekee mieli tehdä toinen tällainen jostakin muusta kankaasta.








Iltatilaisuuteen olin ottanut mukaan aiemmin ompelemani vihreän juhlamekon. Olin iloinen, kun sille tuli nyt käyttöä. Sain siitä spontaaneja kehuja ihmisiltä, se tuntui kivalta.


Seminaarin päätyttyä oli tunti vapaa-aikaa ennen satamaan lähtöä ja sinä aikana tein nopean täsmäiskun Tartumaantielle ratikalla 2. Aloitin Karnaluksista ja kävin sitten kävellen läpi kaikki Tartumaantien kangaskaupat, joita on peräti kolme.






Parhaaksi osoittautui tällä kertaa Abakhan fabrics-kauppa, josta sain mahtavan saaliin kauniita ja sopuhintaisia kankaita. Varsinkin pellavaisia kankaita oli kivoja. Tässä kaupassa on myös palalaareja Eurokankaan tyyliin. Karnaluksista ostin ison kasan piilovetoketjuja, leveitä kuminauhoja sekä kauniita pitsinauhoja.






Suosikkikauppani on kuitenkin se pieni kangaskauppa hyvin lähellä XXL- Kangadzungel-kauppaa, josta viimeksi ostin Jackien- mekon (klik tästä) kankaan. Tällä kertaa en voinut olla ostamatta  sieltä hauskaa italialaista sitruunakangasta kesämekoksi. 

Sataman lehtikiskasta ostin vielä viime hetkellä vironkielisen ompelulehden, jossa oli pari mukavaa mallia. Onnistunut seminaarimatka, ei muuta voi sanoa :)!!!

torstai 19. toukokuuta 2016

Erään Jackie-mekon tarina

Olin viime syksynä Tallinnassa ja löysin sieltä AIVAN ihanan kankaan. Kyseessä oli pieni kangaskauppa samalla kadulla, jossa on Kangadzungel XXL-kangaskauppa eli Tartumaantiellä. Se oli pieni liike, mutta siellä oli satsattu laadukkaisiin ja muodikkaisiin kankaisiin. 





Olen aina ollut heikkona vaaleansiniseen ja kaupassa silmäni kiinnittyivät tähän Chanel-tyylisen kankaan kauneuteen. Se ei ollut mitään superedullista (18 euroa/metri), mutta tällaisesta kauneudesta olin kyllä valmis hiukan maksamaan. 

Kangas oli joustavaa ja aika paksua, eikä siis ihan parasta mekkomateriaalia. Ostin sitä kuitenkin vajaa pari metriä, koska kankaassa oli jotain ihanaa vanhanaikaista glamouria.

Halusin tehdä mekon Jackie Kennedy -kaavalla kirjasta Famous frocs (Ihanat vintage-mekot). Halusin mekkoon kuitenkin hihat ja tein samalla omakeksityllä yhdistelmäkaavalla, jolla tein kerran yhden mustavalkoisen mekon klik tästä Wieninmatkalle. Hameosa on siis Jackie-mekosta ja yläosa Janina Frostell-mekosta. 





Tällä kertaa ei mennyt yhtä helposti kuin tuon mustavalkoisen mekon kanssa. Jotenkin kangas oli paksua eikä oikein meinannut sopeutua malliin. 

Käänsin kaula-aukon kaksoistikkauksella, mutta se ja vasemman hihan kohta edelleen vähän "vetää" toiselta puolelta. En tiedä olisiko pitänyt tehdä sisävaralla, mutta kun kangas on toisaalta niin paksua, etten halunnut tehdä niinkään. Osaisiko joku kokeneempi ompelija sanoa, miten tämän "vetämisen" saisi korjattua?Hihatkin vähän tekevät ryppyä, pitäisiköhän niitäkin kaventaa?






Tein ensin mekon helman rullapäärmeellä. Tässä kaukaa otettu kuva siitä versiosta :). Ei sopinut rullapäärme näin paksuun kankaaseen, minulla oli tuon helman kanssa jotenkin hassu olo mekossa. Fiilis parani huomattavasti , kun käänsin helman joustavalla kanttinauhalla päärmeeksi ja ompelin kanttinauhan lopuksi käsin kiinni nurjalle puolelle. Helmaan olen nyt tosi tyytyväinen. 

Tämä mekko on ollut varsinainen oppimisprosessi paksujen kankaiden suhteen.






Tässä mekossa kuitenkin VAAN on jotain ihanaa, ja minulla on tosi naisellinen olo se päällä. 






Tämän postauksen jälkkeen meinaan vielä kerran ratkoa mekkoa vasemman olan kohdalta ja yrittää saada sen istumaan paremmin :). Mekkoa on kivempi käyttää, jos mikään kohta ei häiritse. Halusin kuitenkin tänään jo laittaa sen päälle pienistä puutteista huolimatta.

Onko sinulla ollut joku ompeluprojekti, jossa olet vihdoin päässyt vaikeuksien kautta voittoon? Sellaisista mekoista tulee sitten jotenkin erityisen rakkaita, kun niiden tekemisessä on ollut vähän enemmän  haastetta. Vaikkei se silloin mekkoa tekiessä ja ratkoessa siltä tunnukaan :D.





perjantai 13. toukokuuta 2016

Kukallista kesämekkoa pukkaa

Kesähelteet iskivät ihan puun takaa, eikä kaapissa tietenkään ollut yhtään valmista vilpoista kesämekkoa. Olin lähdössä Tallinnaan ja päivää ennen Eurokankaassa alkoi 20 %:n ale. Kävin haalimassa sisustuskankaita puutarhakalusteita varten ja samalla tuli tietysti piipahdettua palaosastollakin. Siellä käsityöpuuvilloissa päällimmäisenä loikoili tämä ihana kukallinen lilan sävyinen kangas. Käsityöpuuvillat ovat kapeita, mutta arvioin, että palasesta saisin juuri ja juuri mekon tehtyä.




Aloitin illalla noin klo 19 aikaan ja mekko valmistui muiden askareiden lomassa juuri parahiksi noin klo 23 maissa. Käytin kaavana Mekkotehdas aikuiselle-kirjan Aino-mekkoa ja 2/2014 Ottobre-lehden holkkihihaisen mekon (malli 19) yläosaa, jonka hihoja vähän omasta päästäni vielä jatkoin. Ekaa kertaa siis niin sanotusti kuosittelin leikatessa näiden kahden kaavan avulla. Ja sain mallin, johon olen tosi tyytyväinen. Mekko on päällä ihanan ilmava. Tämän tekee myös todella nopsasti, kun ei tarvita vetoketjua, hihan istutusta eikä vuorta.


Tästä kuvasta näkyy vähän, miten kaava syntyi :). Tämä onkin muuten eka ulkona leikattu mekkoni.






Mekon hellekelpoisuus tuli hyvin testattua helteisessä Tallinnassa. Kangas oli vilpeää ja hyvin laskeutuvaa ja mekossa oli tosi mukava olla. Laivan shopista löytyi jo menomatkalla mekkoon sopiva ryppyhuivi ja pirtsakka punainen laukku. Ai että olin tyytväinen, kun eivät olleet edes hinnalla pilattuja :).








Toinen samantyyppinen mekko syntyi Marimekon Lokki-kankaasta, joka on ollut hyllyssäni jo monta vuotta. En saanut kangasta riittämään yhtä pitkiin hihoihin. Nyt tuli vain holkkihihat, siis vielä vilpoisempi malli kuin edellinen. Aino-mekon rintamuotolaskokset laitoin, niin tähän kuin tuohon edelliseenkin, vaikka holkkihihaisen mekon kaavassa ei sellaisia ollut. Mekon löysä malli mielestäni vaati ne. 





Tästä on tullut ihan suosikkimekkoni, sillä rakastan kankaan vaaleanpunaisen ja punaisen väriyhdistelmää. Plussaa sekin, että tämäkin mekko passaa hyvin yhteen uuden käsilaukkuni kanssa:).

Myös pikkuneidille tuli kiirus tehdä kesämekkoja. Päiväkodin pihalla on kuuma, eikä meillä ole juurikaan ehditty vielä kesävaatteita ommella. Päätin tehdä nyt hänelle vähän keltaisia juttuja, kun HommaHuoneen värihaasteessa on vuorossa keltainen kuu :).

Tartuin ensimmäistä kertaa Mekkotehdas-kirjaan ja piirsin sieltä Orelma- mekon kaavan. Tein ensin Orelma-mekon kirjavasta kukkakankaasta, jossa on myös keltaisia kukkia. Tykästyin heti mekon malliin. En laittanut taakse nappihalkiota, vaan jätin pääntien niin isoksi, että pieni pellavapää mahtuu siitä läpi.




Tuunasin äkilliseen mekkotarpeeseen pikkuneidille myös edellisen vuoden kesävaatteista vähän nopeatekoisia mekkoja. Kierrätyshenkisenä ja vähän säästäväisenäkin tykkään hyödyntää pieneksi jääneet valmisvaatteet mekkomateriaalina. Minua ei ollenkaan haittaa se, että vaate ei ole kokonaan itse tehty :). Nautin siitä, kun joku nätti valmisvaate saa jatkoaikaa tuunauksen avulla. 

Aloitin tämän vuoden kesämekkotuunaukset keltapilkullisesta H&M T-paidasta, johon yhdistin keltaisen brodyyrimaisen kankaan (T-paita on kokoa 92, mutta löysä malli). Alushameeksi laitoin tyllialushameen, jonka tein ottamalla liian pienestä kokoa 92 olevasta Zaran tyllihameesta vyötärökuminauhan pois ja ompelemalla tyllin kiinni T-paidan reunaan.Uskomatonta, että nyt kokoa 110 käyttävälle näistä sai vielä tehtyä jotain!

Ompelin pisteeksi i:n päälle vielä brodyyrikankaasta rusetin koristeeksi. Tästä tuli heti tytön suosikki johtuen varmaan tuosta tyllialushameesta.




Sain kaverilta kauniin keltakukallisen Zaran mekon, joka oli jäänyt pieneksi hänen tytölleen. Mekko oli tosi ihana, mutta liian lyhyt myös meidän tytölle. Zaran mitoitukset on ylensä muutoinkin aika kikkanoita.




Yläosa meni kuitenkin vielä päälle, ja kaula-aukko sai lisää joustoa, kun laitoin olemassa olevaan nappihalkioon napin sijaan lyhyen ruutukankaalla päällystetyn kuminauhan. Helmaan tuli samaa kaunista siniruudullista kangasta. Vaaleansininen tuo keltaiset kukat kyllä kivasti esiin. Näin pienillä fixauksilla saatiin kyllä nyt tosi nätti mekko täksi kesäksi! Olen aivan heikkona noihin keltaisiin kukkiin, tällaisen mekon haluaisin itsellenikin.








Tämä  H&M:n kukka T-paita oli suosikkini viime kesältä. Yhdistin siihen hempeän kankaan helmaksi ja tästäkin saatiin nopsasti soma hulmuava kesämekko päiväkotiin. Niin mukava se oli, että tyttö halusi jopa nukkua se päällä.





Isoveli puolestaan sai helleasukseen tuunatut shortsit katkaistuista college-housuista. Lahkeiden käänteisiin on  ommeltu värikästä vihreätä puuvillakangasta. Menopelinä on lasten isän vanha Volvo :).





No nyt on päästy kesämekkosesongin alkuun, mutta lisää on tulossa seuraavassa numerossa :). Minulla on pari ihanaa keltaista kukallista mekkokangasta itsellenikin, joista toivottavasti saan mekot valmiiksi ommeltua vielä keltaisen toukokuun aikana. Kunhan aurinkoiset ilmat nyt vaan jatkuisivat, että kaikille ihanille kukkahömpsötyksille olisi paljon käyttöä.



torstai 5. toukokuuta 2016

Anopille äitienpäivämekko ja puutarhakalusteisiin pehmusteet

Tänä keväänä olen ekan kerran ommellut kaksi mekkoa lahjaksi. Se on uutta minulle, kun olen harrastanut naisten mekkojen ompelua intensiivisemmin vasta noin vuoden ajan. Minulta aika usein kysellään, milloin alan tekemään tilauksesta mekkoja muillekin, mutta koska pienten lasten äidillä suurin pula on ajasta, en ole malttanut alkaa sitä tekemään. Tuntuu, ettei itselleenkään ehdi ommella koskaan rauhassa ja tarpeeksi!

Mutta omatekoinen mekko on kyllä ihana lahja ystävälle. Siihen on laitettu paljon sydämellisiä ajatuksia ja vaivaa. Se on antajalleenkin hyvin henkilökohtainen suoritus ja vähän tietysti jännittää, onko lahja mieluisa saajalleen.




Tein huhtikuussa rakkaalle ystävälleni mustavalkoisen ruusumekon synttärilahjaksi. Kangas oli minusta niin ystäväni näköinen ja olin varma, että hän pitäisi siitä. Mutta se oli yllätys, miten hyvin mekko osui sovittamatta kohdalleen. Koko oli ihan täydellinen. Mekon malli on Ottobren lehdestä 5/2015, vähän pidennettynä ja V-aukkoinen kaula-aukko muunnettu venekaulusmaiseksi. Lahja oli hänelle tosi mieluisa ja kuulemma siitä tuli heti hänen lempimekkonsa :).

Mekon antaminen oli niin mukavaa,että päätin seuraavaksi tehdä mekon anopilleni äitienpäivälahjaksi. Minulla kun ei ole enää omaa äitiä, jolle voisin mekon tehdä. Pirteä ja energinen, nyt jo  83- vuotias anoppini on kovasti ihastellut tekemiäni mekkoja ja erityisesti tätä ensimmäistä Aino-mallista mekkoa klik tästä, jonka tein aivan "mekkourani" alkupäässä.

Kun huhtikuussa oli Marimekon YSMY-myynnit, katselin kankaita vähän sillä silmällä, koska anoppini tykkää kovasti Marimekon kankaista. Tämä punainen Puketti-kangas löytyi ja se oli minusta hänelle paras vaihtoehto: hän rakastaa kukkia ja puutarhanhoitoa ja hänelle käy hyvin vahvat värit.




En ole Aino-mallia ennen tehnytkään Marimekko-kankaasta. Pidensin  kaavaa tällä kertaa vain 5 cm ja mekon malli tulikin paremmin esiin. Laitoin ohuen vuoren myös, jotta mekkoa voi käytää myös syksyllä ja talvella.




Tämä oli kyllä niin ihana päällä, että pientä haikeutta tunsin, kun ajattelin, että minun pitää tästä mekosta erota. Vähän jo puhuin miehelleni, etten ehkä pystykään tätä antamaan, mutta hän piti kyllä äitinsä puolia ja sanoi, että luopuminen siitä kasvattaa minua ihmisenä :). 





No näinhän se on, ja kun vähän sain mekossa poseerata, niin iloisin mielin jo mekon käärin pakettiin. Olen onneksi ostanut tätä samaa kangasta vaalean harmaan värisenä ja keltaisilla kukilla. Teen sitten samanlaisen itselleni siitä kankaasta :).

Tämäkin on yllätys ja saa nähdä miten tuon koon arvioimisen kanssa tällä kerralla kävi. Tein reilun, jottei ainakaan olisi liian pieni. Sopivasti alkoi ainakin hienot mekkokelit tällä viikolla :)





Eilen helatorstaina oli ihana aloittaa työt puutarhassa. Tuo kuva on viime kesältä rakkaudella vaalimastani perennapenkistä, joka on puutarhani sydän. Maltan tuskin odottaa tuota ihanaa kukkaloistoa. Pientä viherrystä penkissä jo näkyy, mutta vielä saa kauan odottaa, ennen kuin jotain on kukassa.

Eilen tuli otettua myös kesäkalusteet pihalle. Sain vihdoin ommeltua istuinpehmusteet meidän kesäkalusteryhmän tuoleihin. Kaupasta ei ole löytynyt sopivankokoista ja mieluisaa istuintyynyä, niin oli tehtävä itse. 






Minulla oli tallella kaksi Ikean ohutta pinnasängyn vaahtomuovipatjaa ja niistä sai hyvät istuintyynyt leikattua mittojen mukaan. Päällystin istuintyynyt Ikea-kankaalla, joka mielestäni käy ihan hauskasti Marimekon Siirtolapuutarha-vahakankaan kaveriksi. Nyt on meillä kyllä aika värikäs ruokailuryhmä, mutta minähän tykkään väreistä :). Sohvalle tulee vielä pari koristetyynyä, kunhan vaan osaisin päättää, että minkälaiset.

Huomenna lähden Tallinnaan ruusumekkoisen ystäväni kanssa ja toivottavasti teen siellä ihania kangaslöytöjä taas. Lahjamekkojen ompelu on ollut antoisaa ja hauskaa, mutta seuraavaksi teen ehkä itselleni vaikka jonkun kivan äitienpäivämekon :).

Ihanaa äitienpäivää kaikille!