maanantai 29. helmikuuta 2016

Karkauspäivän Janina-mekko ja pitsireunainen huivi

Viime aikoina vastaani on tullut aivan ihania trikookankaita Eurokankaassa. Niin kuin nyt tämäkin! Osa teistä on tämän mekon ehkä jo nähnytkin blogini uusilla Instagram-sivuilla (@Mekkomeri). Uutena Instalaisena olen aika ihastunut visuaaliseen Instaan ja sen helppouteen. Käyhän siis jatkossa Instassakin kurkkimassa, koska laittelen sinne kuvia matalammalla kynnyksellä kuin tänne blogin puolelle :). 




Tämä vaaleanpuna-harmaa mekko valmistui nyt vähän niin kuin karkauspäivän kunniaksi. Hamekangas on kyllä ihan itse hankittu, eikä tähän liity mitään kosintoja ;).

Löysin superkivan  mallin Suuren käsityökerhon lehdestä (9/2014).
Mekon on suunnitelut Janina Fry, jolla on minusta aina ollut ihanan naisellinen tyyli. Pidensin yläosaa pikkuisen pitkän selkäni takia. Kaava on ihan perfect, suosittelen! Meinaan ommella samanlaisen mekon myös mustasta vähän tukevammasta jerseystä. 

Tämä on minulla jo kolmas joustavasta kankaasta tehty mekko. Rupean minäkin selvästi pikkuhiljaa jo syttymään joustaville kankaille. Ne ompelee niin sukkelasti eikä tarvitse vetskaria tai vuorta. Ja tuntuvat niin hyviltä päällä.





Mekon kaveriksi valmistuu villainen hartiahuivi.Tämä oli taas niitä ohjeita, että oli pakko heti käydä kirjastossa kopioimassa ohje Kotiliesi-käsityölehdestä. Huivi oli mallikuvassa niin jumalaisen kaunis.





Ohjeen mukaan huivi tehdään kaksikertaisella langalla ja reunus yksinkertaisella.

Minulla oli lankavarastossani puuterinväristä puikoilla 9 neulottavaa villalankaa 8 kerää ja tein sillä huiviosan. Reunukseen ostin eriväristä ohuempaa lankaa. Mutta liian vähän! Tähän reunukseen menee uskomattomat 3 kappaletta 50 gramman kerää. Jäi viimeinen kierros kesken, mutta en malttanut olla ottamatta tätä huivia mukaan tähän postaukseen. Janina-mekko ja huivi kun sopivat aika kivasti yhteen.





Lopuksi vielä pari otosta meidän pikkuneidistä, joka sai itselleen tunika-mekon. Se on tehty pienistä jämätilkuista mekkokankaasta, josta ompelin itselleni mekon ja josta kerroin edellisessä postauksessani klik tästä

Kaava on omasta päästä keksitty tilkkujen koon sanelemana. Tämä onkin eka samis-mekko meillä, ja tyttö oli siitä innoissaan. Hänellä on ollut kova flunssa ja ensimmäiset tervehtymisen merkit nähtiin, kun hän halusi pukea tämän mekon ja bling-bling kengät jalkaan.








Hyvää karkauspäivää!

lauantai 20. helmikuuta 2016

Frozen-mekko äidille ja tytölle

Löysin kerran harvinaisen kauniin kangaspalan Eurokankaan trikoolaarista. Se oli aika jämäkkää trikooksi, mutta kuosi oli tosi kaunis. Sitä oli noin metrin palaneen ja jäin hiukan harmittelemaan, ettei palasta riittäisi hihoihin. Onneksi en ehtinyt ommella vielä mitään, kun muutama viikko myöhemmin satuin löytämään samasta palalaarista samaa kangasta vielä isomman palasen. Mekkoonhan tämä kangas tietysti kävi kuin nakutettu!

Halusin mahdollisimman yksinkertaisen mallin, jotta kuosi pääsi oikeuksiinsa. Kankaan keskellä oli iso vihreä suorakaiteen muotoinen kuvio ja pohdiskelin sen paikkaa. Etukappaleeseen pystyin vielä tähtäämään sen suurin piirtein vyötärön kohdalle, mutta takakappaleen kohdalla totesin, että oli pakko laittaa tuo palkki eri paikkaan, jos meinaa saada hihat leikattua. Kuvio on kuitenkin niin epäsäännöllinen, ettei se haittaa, vaikka etu- ja takakappale ovat vähän erilaisia tuon palkin suhteen :). 







Mekon värit ovat tosi viileitä, ihan kuin Frozenista!Pohjaväri on sinertävän vaaleanpunainen ja mekossa on liilaa, ukkosensinistä ja tuollainen jännä sinertävä vihreä. Ainoa lämmin väri on tuo punaruskea. Olen yllättynyt, että tämä värimaailma tuntui kuitenkin ainakin peilistä katsoen sopivan minulle ihan hyvin.




Hihojen kuviot osuivat sattumalta tosi hyvin yhteen tuon etukappaleen kanssa. Jännä myös tämä materiaali, kun se ei näytä yhtään trikoolta. Maanantaina meinaan kyllä mennä töihin tässä trikoomekossa, tykästyin tähän mekkoon heti ihan satasella!

Malli on Ottobren lehdestä 5/2015. Muutin kauluksen vaan O-aukkoiseksi ja lisäsin pituutta kaavaan. Kaava oli tosi hyvä, teen varmasti tällä uudestaan.


No jaa, sitten piti tekaista ihan oikea Frozen-mekko pikkuneidille. Ostin hänelle Tallinnan Kaubamajasta  kivan Disney-Frozen-paidan kokoa 110 cm joululahjaksi. Ihan käsittämätöntä, mutta paita oli jo hetken päästä liian lyhyt selästä. 

Koska Frozen-jutut on nyt päiväkodissa must, niin muunsin tämän paidan mekoksi. Helmakankaan yläreunaan kiinnitin kuminauhan, jonka ompelin kiinni paitaan, niin helmaosa joustaa myös. Vähän tuli pitkä helma, mutta eipähän jää heti pieneksi ;). 

Tällaisen paitamekon tekemiseen ei kyllä mene kuin hetki ja vaatteen käyttöikä piteni taas reippaasti. Tulipas hyvä mieli ja kun vielä tyttö ilmoitti, että hän kyllä tykkää tuosta mekosta!







No nythän meillä on molemmilla enemmän tai vähemmän Frozen-tyyliset mekot. Sopivat kyllä hyvin tähän lumiseen taustaan. Ja passaahan nämä varmaan myös värihaasteen pastellikuun pastelliseen värimaailmaan, vaikka vähän viileitä sävyjä ovatkin.


maanantai 15. helmikuuta 2016

Vähän Rosa Quartzia pastellikuuhun!

Olen lähtenyt mukaan HommaHuone-blogin värihaasteeseen, jossa ommellaan joka kuukausi vaatteita tietyn väriteeman mukaan. Innostuin haasteesta, kun helmikuussa oli teemana pastellivärit. Joka vuosi, kun valo lisääntyy ja kevät lähestyy, olen ihan lääpällään hempeisiin pastelliväreihin. Ne ovat kevään ja kesän ihania herkkuja.

Sävyjen kanssa täytyy kuitenkin olla tarkkana, kun tietyt liian kirkkaat vaaleanpunaiset ei käy millään. Tykkään hillitystä vaaleanpunaisesta, mintunvihreästä ja tietystä vaaleansinisestä. Keltaisesta tykkään myös, mutta pitää siinäkin olla juuri oikea sävy.

Tätä haastetta ajatellen ensimmäisenä tartuin kauniiseen isokukalliseen Marimekon kankaaseen (nimeä en tiedä). Kankaassa esiintyy tänä  keväänä muodissa oleva ihana vaaleanpunainen Rosa Quartz ja jännä vaaleankeltainen sävy, joka vähän muistuttaa Pantonen vuoden 2016 sävyistä keltaisen sävyä Buttercup. 

Mallin otin kivasta Lotta Jansdotterin ompelukirjasta, jota olen täällä alkuvuodesta hehkuttanut (klik tästä ).Päätin nyt kokeilla kirjan A-linjaista hamemallia.








Leikkasin kankaan hiukan vinoon, koska halusin hameeseen näteimmät kukat ja värit kankaasta :). Ei mennyt ihan täysvinoon, mutta silti toimii ja sainpas kalastettua ihanimmat kuviot hameeseen.


Kaavassa on identtinen etu- ja takakappale. Se olikin hyvä, sillä loppujen lopuksi halusin etupuoleksi sen, minkä olin leikatessa suunnitellut takakappaleeksi. 




Ja voi videli, miten hyvin hame istuu, eikä siinä ole edes yhtään muotolaskosta!!!! Minulla hameen pituus on midi, joka kirjan malleilla ulottuu vähintään polveen. Näillä pitkillä koivilla se jää minulla juuri kivasti vähän polven yläpuolelle.  

Pakkassäiden aikana kaipailin lämmintä villapaitaa. Jotenkin sellaisen kutominen tuntui liian suurelta urakalta, kun mielenkiinto on enemmän ompeluksissa. Menin taas Eurokankaaseen penkomaan ja löysin palalaarista aivan jysäyttävän kauniin vaaleanpunaisen neuloksen. Siitä riitti juuri neulepuseroksi asti.




Malliksi otin Lotta Jansdotterin kirjasta Esme-tunikan lyhyen version, jonka hän yhdistää kirjan A-linjaiseen hameeseen. Kauluksen tein kuitenkin venekaulusmaiseksi ja oikein ihanan pitkät hihat, kun palelen aina käsistä.

Olen todella vähän ommellut joustavista kankaista mitään. Olin tässä ennen joulua kansalaisopiston lyhyellä ompelukurssilla ja siellä kuulin niksin, että jousto-ompeleen voi hyvin tehdä erittäin kapealla siksakilla (leveys 1) tikin pituudella 2. Tein vinkin mukaan saumat tähän puseroon ja oli kyllä paljon mukavampi ja vauhdikkaampi ommella tällä siksakilla kuin varsinaisella jousto-ompeleella. Suoraa jousto-ommelta käyttäessä kun tuntuu, että kone vaan jurnuttaa paikallaan eikä pääse eteenpäin.

Kaveriksi tälle neuleelle tein harmaan hameen villakankaasta, joka on lojunut varastossani tosi kauan sopivaa mallia odottaen. A-linjainen malli kävi tähänkin.








Hyvinhän ne yhteen soppii ja tämä on kyllä kunnon vilukissan univormu, kun nämä laittaa yhtä aikaa päälle jonain aurinkoisena pakkaspäivänä.

Ja sitten lopuksi vielä pikkuneidillekin jotain Rosa Quarzia! Hän oli kovin ihastunut tuohon vaaleanpunaiseen neulokseen ja puki ahkerasti mallinukkeani kankaasta jääneisiin tilkkuihin sillä aikaa kun ompelin puseroa.

Sain kahdesta isommasta jämätilkusta leikattua hänelle holkkihihaisen neulemekon. Kaava syntyi leikatessa, apuna käytin hiukan Ottobren uusimman lehden (1/2016) mekkokaavaa. 





Tilkun pienuuden takia mekko jäi vähän lyhyeksi ja päätin jatkaa sitä neulomalla. Neulos on suhteellisen tiheää, ja sainkin briljantin idean tehdä mekon helmaan ketjusilmukkarivistön kirjontapistoilla. Lankana on Novitan säihkyvä vaaleanpunainen Hile-lanka.






Rakastan virkattuja reunuksia. En ole kovin paljon virkannut, mutta osaan perussilmukat ja pylväät. Ne tuli opeteltua, kun jouduin keskimmäistä lastani odottaessani sairaalaan pariksi viikoksi ja piti olla paikallaan. Rakas äitini osti silloin minulle kivan virkkauskirjan (Debbie Stoller: Stitch ´N bitch, Virkkaajan käsikirja Koukussa) ja opettelin siitä. Virkkasin sitten tilkkuja ja harjoittelin erilaisia pylväitä. Tämän episodin jälkeen olen ymmärtänyt virkkausohjeistakin jotain, aikaisemmin ne kun tuntui ihan heprealta. 


Mekon ketjusilmukkarivistöön tein ensin kaksi kerrosta kiinteitä silmukoita. Halusin helmaan rakastamaani piparkakkureunusta. 






Reunus tehdään näin:

Tee 1 kiinteä silmukka, hyppää yhden yli ja tee 5 pylvästä seuraavaan kiinteään silmukkaan. Hyppää 1 silmukan yli, tee 1 kiinteä silmukka, hyppää 1 silmukan yli ja 5 pylvästä seuraavaan kiinteään silmukkaan jne kierroksen loppuun.






Minulla oli tuuria, sillä kuvio meni nätisti juuri tasan helmassa. Kaulukseen tein vielä neulalla ketjusilmukkarivistön koristeeksi. Hyvä mekko tuli, mutta mannekiini ei ollut suostuvainen pukeutumaan siihen tänään eli sovituskuvaa ei nyt saatu.


Mutta se ei haittaa, olipas kiva osallistua haasteeseen ja nyt meillä on ainakin jotakin Rosa Quartzia saatu aikaiseksi! Saattaapi olla, että vielä ehtii syntyä jotain muutakin pastellista tässä helmikuun aikana. Ompelupajakurssikin alkaa taas tällä viikolla, niin voi tarttua haastavampiinkin hankkeisiin. Kangasvarastossani näyttäisi olevan vielä pastellikuuhun sopivia vaaleansinisiä kankaita (serenitya tai ainakin melkein?).

Kyllä tämä pastellikuu antaa nyt hyvän syyn käydä niiden kimppuun jo helmikuussa :)