lauantai 30. tammikuuta 2016

Kukonaskelin kevättä kohti: eka neulosmekko



On kevättä rinnassa ja tekee hirmuisesti mieli jo vaaleita vaatteita. Löysin muutama vuosi sitten tämän isokuvioisen kukonaskel-neuloksen Eurokankaasta. Se lojui kangasvarastossani kauan, kun en ole oikeastaan koskaan ennen tehnyt itselleni vaatteita joustavasta kankaasta. 

Ennen joulua osallistuin kansalaisopiston viiden kerran ompelukurssille ja siellä halusin vihdoin tarttua tähän kukonaskel-kankaaseen. Tuntui turvallisemmalta, kun oli opettaja ohjaamassa. En saanut mekkoa kuitenkaan kurssilla valmiiksi, ja tänä viikonloppuna viimeistelin sen nyt loppuun.

Minulla oli yksi kiva Mangon valmismekko, josta otin mallin tähän mekkoon. Opettaja auttoi kaavan ja erityisesti rintamuotolaskosten  piirtämisessä. Mekko oli malliltaan yksinkertainen, ei vetoketjua, pienet rintalaskokset ja aika suoralinjainen. Mekossa oli hihojen osalta kiva yksinkertainen idea: ne leikattiin osana etu- ja takakappaletta ja kainalon kohdalle hihansuuhun asti laitettiin pieni kiila. Tässä kuva hihasta ja kainalokiilasta:






Tykkään mekon mallissa siitä myös, että hihat yltävät miltei kyynärtaipeisiin. Kun kyseessä on valkoinen mekko niin vuoritin  sen joustavalla vuorikankaalla ja se tuntuu ylelliseltä päällä. 








Malli on kyllä aika kehoa myötäilevä. Totesin juuri, että pitää vähän ehkä alkaa treenata vatsalihaksia, jos haluaa tällä töissä esiintyä. Onneksi vuosi on aluillaan ja ehtii vielä kesäkuntoon :). 

Mekkoa voi onneksi hyvin pitää ponchon, villatakin tai jakun kanssa ainakin näin talvella. 




Tämä klassinen kukonaskel on kyllä tosi makea kuosi ja siihen on ihana yhdistellä kevään pastellivärejä. Tämä on eka neulosmekkoni, eikä minusta yhtään hullumpi!






maanantai 25. tammikuuta 2016

Vihreä mekko Grace Kellyn tyyliin?


Olen koko vuoden vähän passiivisesti haaveillut vihreästä polvipituisesta mekosta. Minulla on vihreät silmät ja tietyt vihreät sävyt sopivat hyvin väreihini. Grace Kellyllä oli aina ihania vihreitä juttuja ja kerran katselinkin vähän googlen kuvahaulla hänen vihreitä asujaan (hakusanoilla Grace Kelly green dress). Tämä vihreä Givenchyn mekko vuodelta 1961 lienee yksi kuuluisimmista:


Aiheeseen liittyvä kuva








Huoh, niin ihania kuvia, eikö vain?

Aika on nyt toinen, mutta jostainhan sitä täytyy aina inspiroitua :).

Sopivaa vihreää kangasta ei ensin oikein tullut vastaan, mutta sitten kerran löysin Eurokankaan pukuvillapaloista tummanvihreätä kangasta vajaa kaksi metriä. Minulla sattui olemaan yksi Burdan irtokaava, joka on tyyliltään vähän kellymäisen naisellinen.






Tuo B-malli näytti ihanalta ja päätin kokeilla sitä tähän tummanvihreään kankaaseen. 

Kaavan hihat olivat minulle liian lyhyet, eikä niiden malli kerta kaikkiaan sopinut tyyliini, oli sitten Kellyä tai ei ;), vaikka ne kaavamallin kuvassa näyttävätkin ihan kivoilta. Mekko oli muutenkin vähän löysä, ja kun ratkoin hihat irti, niin kavensin myös mekko-osaa. Ratkotuista hihoista ja pienistä jäljellä olevista tilkuista jouduin inspiroimaan mekkoon uudet pidemmät ja kapeammat hihat. 

Tällainen lopputulos sitten tuli:






Vaikka mekosta tuli ihan kiva, niin mekon malli ei tällaisenaan vaan oikein tuntunut omalta (eikä totta puhuen oikein Gracenkaan tyyliseltä :)).Voi olla, että kankaani oli tähän malliin liian paksua, ohuempi kangas voisi toimia paremmin.

Mutta onneksi on kauniita asusteita,joilla voi kääntää tilanteen paljon paremmaksi. Vähän vyötä peliin niin kuin Gracellakin ja kaulaan muhkea huivi,niin johan tuntuu omemmalta!







Olen tämän tyyppisillä asusteilla tässä mekossa kyllä töissä hyvin viihtynyt ja mekon väristä on tullut kehuja. Hyvä työvaate tästä tuli siis sittenkin.Mekon alle mahtuu ohut musta paitapusero, jolloin mekolla pärjää kylmilläkin keleillä. Täytyy vielä joskus tehdä uusi yritys vihreästä mekosta jollakin toisella mallilla. Siihen asti on tyydyttävä nyt tähän ;)




tiistai 19. tammikuuta 2016

Vuoden kivoin käsityökirja + helppo mekko



Seuraan tanskalaista Groovy Baby and Mama-blogia. Siellä blogin kirjoittaja esitteli tässä muutama viikko ennen joulua ompelemansa graafisen mekon sekä käsityökirjan, josta hän oli saanut mekkoon kaavat. Nähtyäni mekon ja kuvan kirjan kannesta, tiesin heti, että tuo kirja on saatava. Googlasin vähän ja ilmeni, että se löytyi UK.Amazonista noin 35 euron hintaan.

Kirjan nimi on siis Lotta Jansdotter: Everyday Style, Key pieces to sew

Tilasin siltä istumalta kirjan itselleni joululahjaksi ja se saapuikin mukavasti juuri ennen joulua. Kirjassa on yksinkertaisia, selkeitä malleja, jotka mielestäni passaavat erityisen hyvin graafisiin kankaisiin, kuten esimerkiksi Marimekon kankaisiin. Niitähän minulla onkin hyllyssä vino pido odottamassa hyviä malleja...

Suosittelen tätä kirjaa lämpimästi, siinä on paljon luettavaa ja katseltavaa sekä kivoja ompeluideoita myös koruihin ja laukkuihin. Tein kirjan koruidean perusteella yhdessä illassa neljälle sukulaisnaiselle korut joululahjaksi vielä aatonaattona ja kivat tuli.

Olen tilannut viime vuonna useamman hyvän käsityökirjan, mutta kyllä tämän nostan ykköseksi vuonna 2015 :). Uskon, että tulen tekemään vielä monta juttua tästä kirjasta.  Pakko oli heti päästä testaamaan ja aloitin kirjan Esme-tunikalla, joka on aivan ihana malli. Ohessa kuva kirjasta, jossa kirjan tekijä esiintyy vadelmanpunaisessa versiossa tästä mekosta.





Ja tähän perään sitten oma versioni Esmestä Marimekon kankaasta.







Malli on siitä kiva, että vetoketjua ei tarvita. Tämä oli erittäin helppo ommeltava eli sopii hyvin aloitteleville mekko-ompelijoille! Huomaa kuitenkin, että näihin kaavoihin ei lisätä saumavaroja ja tikki ommellaan 1,2 cm:n päästä reunoista. (Itse huomasin tämän ohjeen vasta jälkikäteen, mutta onneksi mekko istui hyvin tästä huolimatta).Pidensin myös tunikaa hiukan niin, että siitä tulikin mekko.






Tein ensin ilman vuoria, mutta sitten huomasin, että kangas näkyy läpi ja lisäsin mekkoon vielä vuoren. Voi että, miten kiva mekko tästä tuli sekä vapaa-aikaan että töihin. Varsinkin nuo taskut ovat jotenkin niin kotoisat (ne voi tietysti halutessaan jättää pois). Kangasta tähän mekkoon meni vain 1,5 metriä.

Tein vielä toisen taskuttoman Esme-mekon Marimekon pikkusatula-kankaasta. Minulla oli jäänyt kankaasta noin metrin jämäpala eräästä sisustusprojektistani. Hihat tein mustasta puuvillakankaasta.










Tästä tulikin vähän tyköistuvampi mekko, kun en nyt leikannut niitä saumavaroja :). Helmakin jäin vähän lyhyenlaiseksi eli tämä taitaa jäädä vapaa-ajan mekoksi.Harkinnassa on myös, josko vielä jatkaisin mekkoa hihojen mustalla kankaalla noin 10 cm.

Seuraavaksi kokeilen kirjan A-linjaista hametta, joka myös näyttää hyvältä. Minulla on hakusessa täydellisesti istuva A-linjainen helppo hamekaava, olisikohan se nyt tässä kirjassa??

Ja kesäksi olen ajatellut tehdä tuon kirjan kannessa olevan kaftaanin! Minulla on yksi vanha värikäs verhokangas siihen jo katsottuna. Oikein sieluni silmillä jo näen, kuinka astelen kesällä pihasaunastamme aurinkoisena iltana niityn poikki tuollainen hieno kaftaani päällä :) ...




sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Söpö pupuhaalari





Ottobren numerossa 6 /2015 oli hyvä naamiaisasukaava pupuhaalarista, ja päätin sillä kaavalla tehdä kolmivuotiaalle pikkuneidillemme villahaalarin. Koska villahaalarin alle pitää mahtua vaatteita, piirsin kaavan koossa 110 cm. 

Kankaan löysin Eurokankaan villapaloista. Täytyy myöntää, että se oli kyllä hiukan kutittavaa ja paksuhkoa, mutta kohtuullisen edullista kuitenkin. Parempaa ei löytynyt ja tykkäsin kovasti kankaan kuosista ja tuosta tummanruskeasta väristä. Olen vähän huono tilaamaan kankaita netistä, sillä kun ompeluinto iskee päälle, en malta odottaa toimituksia, vaan minun on aina saatava kangas heti paikalla.


Vetoketjuksi valitsin koristeellisen pitsivetoketjun. Kaulus ja resorit tehtiin kutittamattomasta harmaasta resorikankaasta. Kankaan yksinkertainen ruskea  värimaailma kuitenkin huusi lapselle mieluisia koristeita.


Mietin taskuja ja virkattuja koristeita, mutta loppujen lopuksi päädyin villalangalla kirjomiseen. Tämä onkin ensimmäinen vähän  isompi kirjontatyö, jonka olen tehnyt.






Minulla on tällainen kirjontakirja, jossa on ihania ideoita ja hauskoja kuvia. Kysyin tytöltä, että minkä eläimen hän haluaisi haalariinsa ja nähtyään kirjan kuvan äiti-pupusta ja baby-pupusta, valinta oli selvä. 


Aloitin kirjonnan tekemällä tähtiä ja kuun taivaalle. Otin kirjasta myös idean puusta. En halunnut tehdä kirjonnasta liian monimutkaista, joten tein pistot helpoilla etupistoilla, vaikka oikeasti ne olisi pitänyt tehdä joillain vaikeimmilla. Menin taas kerran nyt sieltä, missä aita oli matalin :). Pupujen silmiä varten piti kuitenkin opetella solmupisto.


Kirjoin lopuksi vielä valetaskut etupistoilla. Kirjonnassa käytin luonnovalkoista, vaaleanharmaata, beigeä ja keltaista lankaa (seitsemää veljestä). Halusin pitää värimaailman luonnonsävyisenä. 








Aloitin kirjomaan illalla noin kahdeksan aikaan ja yhdentoista aikaan illalla työ oli valmis (välillä piti tietysti laittaa lapset nukkumaan). Pistot ei nyt ehkä ole ihan tasaisen pituisia ja muodotkin vähän vinksin vonksin, mutta tykkään itse vähän rouheammasta käsityön jäljestä. Kirjominen oli hauskaa, ja tätä voisi kyllä  tehdä enemmänkin. 


Aamulla kun tyttö heräsi, näytin haalaria ja hän huudahti innoissaan pupuista " Siinä on sä ja mä!" Puki vauhdilla päälleen ja seuraavaksi tuli kommentti "Onpas ihanan lämmin." Nämä on kyllä parhaita kannustimia ompeluun tällaiset ihanat pienen ihmisen lausunnot :).






keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Pääkallovillatakki ja muita neuletuunauksia



Miten saada pieni eskarilaispoika pukemaan päälleen villainen seiskaveikkapaita? Vanhimman nyt jo 18-vuotiaan poikani kanssa en sitä aikanaan keksinyt ja tämä hänen mummonsa kutoma hieno musta neule jäi aika vähäiselle käytölle.




Olen säästänyt kaikki mummojen lapsilleni neulomat neuleet, kun en raatsi hienoja käsitöitä poiskaan laittaa. Kun pieni eskarilainen tarvitsi lämmintä ylleen, muistin tämän neuleen. Mietin, että pienet pojat tykkäävät huppareista ja että neuleet usein kutittavat kaulasta. 

Avot, siinäpä ratkaisu: päätin tehdä o-aukkoisesta neuleesta villatakin ja laittaa kauluksen kohdalle puuvillaista resoria. Päätin myös somistaa yksinkertaista neuletta hiukan sellaisilla jutuilla, jotka tekisivät neuleesta houkuttelevan laittaa päälle. Eurokankaaseen kierrokselle ja löytyihän sieltä: mukaan tarttui pääkallosamettia, keltaista vinonauhaa tehosteväriksi sekä metallinen vetoketju.

Aloitin siksakkaamalla etukappaleen keskeltä kauluksesta helmaan tiheällä siksakilla (kaksi tikkiä vieri viereen keskelle) ja sitten leikkasin tikkien välistä neuleen auki. Kiinnitin vetoketjun kankaisiin ja kankaat neuleeseen.





Resorikangas olisi saanut olla jämäkämpää, mutta lopputulos oli kuitenkin lapselle mieluisa. Nyt näissä paukkupakkasissa ei tule yhtään vastustelua, kun ehdotan, että puepas pääkallovillatakki päälle :). 

Päädyin villatakkiratkaisuun myös äitini tälle samaiselle eskarilaiselle tekemän hienon kirjoneuleen kanssa, tosin eri syystä. Poika oli neuleen valmistuessa noin kolmivuotias. Olisin voinut itkeä, kun sitten kerran löysin tämän hienon ja paljon käytetyn kirjoneuleen pesukoneesta väärässä lämmössä käyneenä. 




Kaunis vaivalla tehty kirjoneule oli kutistunut lähes käyttökelvottomaksi!!!! Tätäkään en onneksi kuitenkaan heittänyt pois ja päätin yrittää sitä nyt vielä jotenkin tuunata perheen pikkuneidille sopivaksi. Tuo kirjoneulekuvio ja neuleen värimaailma on mielestäni tosi kaunis.




Ja tällainen siitä sitten tuli! Tein  myös väärässä lämmössä pestystä huopuneesta vanhasta punaisesta villapaidasta vähän levennyksiä takin sivuihin sekä nappilistan. Leikellyt kohdat siksakkasin ompelukoneella ennen leikkaamista. Virkkasin nappeja varten nappilenkit toiselle puolelle ja sommittelin erilaisista napeista näyttävän rivistön.Virkkasin punaisella villalangalla reunoihin kiinteillä silmukoilla koristereunat ja tein valkoisella villalangalla vielä yksinkertaisia kirjoneulepistoja. Eräs ystäväni totesi, että tästä neuleesta tulee mieleen Carl Larssonin maailma. Oli kyllä mieluisa yllätys, miten tämä kutistunut neule puhkesi vielä  uuteen kukoistukseen.

Vanhasta huopuneesta punaisesta miesten villapaidasta riitti materiaalia myös villahousuihin, jotka tein Ottobren leggins-kaavalla.



Koi tai joku muu mukava ötökkä oli pureskellut reikiä villaan, ja piti vähän sen takia tehdä housuihin
erilaisia koristeita nämä kohdat peittämään. Opettelin tätä varten ihan pykäläpistotkin, eikä se ollut yhätän vaikeaa, kun oli hyvä opaskirja.




 Mukavat pehmiät pöksyt näistäkin tuli. Vähän on kasvuvaraakin :).

Ja mikä on siis tämän tarinan opetus? Käsin tehtyjä neuleita tai villaneuleita ei pidä koskaan heittää pois, niistä voi aina keksiä jotain uutta kivaa. Nämä villavaatteet on nyt todella tarpeen, kun mittari näytti meillä juuri -25 astetta!

Hyvää loppiaista!

perjantai 1. tammikuuta 2016

Wanhan ajan nuttu ja irtohihat



Joskus näkee sellaisen neuleohjeen, että on välittömästi rynnistettävä lankakauppaan ja ryhdyttävä neulomaan. Minulle kävi niin tämän Dropsin ohjeen kanssa :D.





Tässä pörheässä nutussa silkkinauhoineen on jotain ihanaa wanhan ajan henkeä. Ohjeen lankaa ei lankakaupassani ollut saatavilla, mutta tein nutun kaksinkertaisella langalla Dropsin Alpacka Boucle Mix ja Drops Alpaca- langasta. Jälkimmäinen oli hiukan vaalean sinertävää, mikä antoi harmaalle kivan sävyn. Lanka ei ole yhtä pörheätä kuin kuvassa oleva Puddel-lanka, mutta kuitenkin siinä on kiva bucleemainen pinta.





Ohje oli tosi helppo, aina oikein neuletta ja vähän kavennuksia matkan varrella.

Vaikein osuus oli nauhan löytäminen! Ohjeessa kehotettiin laittamaan 2 metriä pitkä 5cm:n levyinen silkkinauha. Sellaista en löytänyt edes Tallinnasta,mutta satiinauha ajaa miltei saman asian, ja sitä löytyi Tallinnasta useissa kauniissa väreissä. Ostin vähän varastoon, jos innostuisin tekemään tällaisen jostakin muustakin väristä ja sitä paitsi nutun tyyliä voi sitten muutella nauhan väriä vaihtamalla.







Hiukan yliarvioin langan menekin ja lankaa jäi muutama kerää yli. Niistä aloin omasta päästäni tekemään rannekkeita nutun kaveriksi. Tein ne ensin kyynärpäähän asti ulottuviksi, mutta kun kokeilin nutun kanssa, totesin, että nutun reunan ja rannekkeen väliin jää tyhmän näköinen rako. Virkkasin sitten noin 10 cm puolipylväitä ja sen jälkeen vielä palmikko joustinneuletta ja nyt hihat yltävät kainaloon asti. Ajattelin, että nuttu ja hihat käyvät hihattomien tai lyhythihaisten kotelomekkojen pariksi. 







Kun nämä laittaa päälle samaan aikaan, alkaa tulla vähän sellainen Tuulen viemää tunnelma. Näissä on kyllä roimasti vanhan ajan romanttista henkeä. Jottei menisi liian söpöksi, niin olen ajatellut yhdistää näitä asialliseen yksivärisen tumman mekon kanssa. Nyt sellaista ei ollut tässä käytettävissä lomalla kun ollaan, vaan kuvat otettiin mustan neulepuseron ja farkkujen kanssa. Kuvaajanikin oli vähän vastahakoinen, kun urheiluruutu oli juuri menossa, joten pahoittelut myös vähän epätarkoista kuvista ;).







Vanhanaikaisia tai ei, kovasti tykkään näistä ja ovat ihanan lämpimiä, varsinkin nuo hihat. Talvikin on vihdoin tullut, niin saadaan näille käyttöä. Uusi vuosi alkoi siis ihan mukavasti minulla!