sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Lumikuningattaren turkki ja jouluisia mekkoja



Joulun aikaan pienellä neidillä on käyttöä muhkealle turkille. Joulukuussa on Lucia-juhlaa, tonttukulkueita  ja joulujuhlia, joihin on mukava saapua hienona. Oma äitini teki minulle valkoisen turkin muhveineen , kun olin noin nelivuotias. Itse asiassa äitini aloitti tämän turkin tekemisen 1-vuotiaalle pikku-Idalle, muttei hän ehtinyt koskaan saada sitä valmiiksi sairastumisensa vuoksi. Lupasin äidilleni aikanaan sairaalassa, että teen turkin valmiiksi hänen puolestaan ja niin teinkin. 

Turkki on ollut käytösssä jo kolme vuotta juuri näissä joulun aikaisissa juhlissa. Ensin turkki oli tosi iso ja pitkä. Nyt se on sellainen muodikas lyhyehkö turkki. Hihojen ja helmojen käänteistä voi hiukan vielä laskea, niin menee varmaan vielä ensi vuonnakin. Malli on otettu eräästä vanhemmasta Ottobre-lehdestä. Turha varmaan sanoakaan, että tämä on tytön mielestä aivan ihana!






Kaupungilla, jos liikumme tämän kanssa, se herättää aina huomiota ja ihastelua, varsinkin, jos on tämä HM:stä löytynyt kissahattu päässä :). Kun vaan nyt saatais tälle lumikuningattaralle vähän lunta turkin taustalle!






Joulu lähestyy ja jouluksi on ihana saada jouluisia mekkoja. Tämä vuonna olimme päiväkodin joulujuhlissa tässä Marimekko-kankaasta tehdyssä mekossa. Mekon on ommellut äitini kasikymppinen sisko, joka edelleen ompelee innokkaasti. Aivan ihana mekko, sopii niin hyvin meidän pikku-Idan tyyliin. 







Itselleni surautin myös punasävyisestä Marimekko-kankaasta joulumekon. Malli on Burda-lehdestä. Mekossa on vahvaa 1960- luvun henkeä trumpettihihoineen.
Tämä kangas on jo pari vuotta odotellut varastossani joulumekoksi valmistumista, joten olo oli tosi mukava, kun ehdin sen tehdä ennen kuin joulu oli taas jo ohi :).










No jaa, nyt alkaa tulla jo jouluinen olo, kun joulumekko on valmis, kuusikin koristeltu ja piparit leivottu. Enää 4 päivää jouluun!!!!

Hyvää joulua kaikille!

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Helppo poncho-pusero alpakkavillasta



Neuleviitat ja ponchot ovat parhaillaan kovasti muodissa. Ihanat langat oikein kutsuivat oman ponchon tekoon. En ole aiemmin tehnyt ponchoa, mutta lähdin silti reippaasti liikkeelle ilman ohjetta :). Tein todella yksinkertaisen laatikkomaisen mallin, jossa ei tehdä mitään kavennuksia muutoin kuin kaula-aukon kohdalla. Neuloin koko ponchon yhtenä kappaleena edestä taakse.




Lankana tässä ponchossa on Dropsin Melody (väri 15), jossa on 71 % alpakkaa,25 % villaa ja 4 % polyesteriä. Ohjesuosituksen mukaan puikot 7. Olipas aivan ihana lanka neuloa, pehmeä ja pörröinen!

Halusin ponchosta ilmavan, joten neuloin sen puikoilla 8. Aina-oikein-neuletta vaan ja sitten virkkauksella vähän koristelua alareunaan. Kaulukseen laitoin 2 oikein 4 nurin joustinneuletta ja vähän virkkausta somisteeksi. Suunnitelmaa ei ollut, vaan työ vei mennessään.



Alun perin ajatus oli,että olisin ommellut vain noin kymmenen sentin matkalta etu- ja takakappaleet yhteen. Loppujen lopuksi ompelin neuleen sivusaumoista kokonaan kiinni, koska se näytti nätimmältä niin. Jätin kuitenkin reilut hiha-aukot. Eli tästä tulikin sitten poncho-pusero :).





Tulipas ihanan lämmin ja pehmeä. Passaa hyvin yhteen mekkojen kanssa, eikä ole liian kuuma.

Nyt saa pakkaset tulla, minä olen valmis!


torstai 3. joulukuuta 2015

Aino - businessdress



Tässä talvea odotellessa aloin haaveilla villakankaisesta mekosta. Meninpä idean saatuani vähän Eurokankaaseen katselemaan. Niinhän siinä kävi, että palalaarista löytyi kerrassaan hienoja italialaisia pukuvilla-kankaita. En pystynyt jättämään niitä sinne ja tuli sitten hankittua pienehkö kasa hillittyjä tummasävyisiä kankaita. Vähän sellaisia liituraitatyyppisä kankaita, joista tulevaisuudessa on tarkoitus syntyä "talvimekkoja" työkäyttöön.

Aloitin grafiitin harmaalla haaleasti ruudutetulla kankaalla. Kaavaksi valitsin Mekkotehtaan Aino-mekon kaavan, koska halusin yhdistää mekon naisellisuuden koruttomaan liituraitaruutuun. Helmaa pidensin taas kerran reippaat kymmenen cm.

Kangas oli kyllä ommellessa jotenkin hankala, ei meinannut taipua silitysrautaan, ommellessa se liukui ja mallia oli vaikea saada istumaan. Tulin tulokseen, että tässä palalaarikankaassa täytyy kyllä olla jotain muutakin mukana kuin villaa. 




Onneksi tämä ruutukangas laskeutuu kuitenkin nätisti, mikä Aino-mallissa on tärkeintä.

Kovan työn ja ratkomiskierrosten jälkeen lopputuloksesta tuli sittenkin ihan mieluisa.

Tässä kuva ensimmäisestä sovituksesta kesäkenkien ja pallohelmien kanssaa :)


Tätä mekkoa voi hyvin yhdistellä sen rauhallisen kuosin takia vaikka minkälaisten asusteiden kanssa. 





Tästähän taisi tulla ihan ilmetty liituraita-business-dress :)!




Ja on ah niin mukavan tuntuinen päällä myös, sen vuoksi ollutkin minulla päällä jo koko viikon töissä. Taitaa tämä villamekko päästä myös kapsäkkiin, kun suuntaamme perheen kanssa huomenna viikonlopuksi Tallinnaan. Siellähän on tähän vuodenaikaan yleensä aika kylmää ja tuulista, mutta loman kunniaksi olisi kuitenkin mukavaa olla joku mekko mukana. 

Toiveissa minulla on perhelomailun lomassa päästä karkaamaan hiukan käsityömyymälä Karnaluksiin ja myös Tallinnan kangaskauppohin löytämään uusia ihanuuksia ;).Toivottavasti onnistuu ja pääsen sitten esittelemään löytöjäni ehkä täälläkin!