sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Iloinen touhuhaalari



Meidän pienet tuppaavat usein saamaan joululahjaksi isältään jonkin kivan vaatteen Marimekosta. Nuorempi poika sai 3- vuotiaana tämän ihanan tummansinisen autopaidan, joka on tehty velourista. Paita oli niin iloinen, etten halunnut sitä myydä eteenpäin sen jäätyä pieneksi. Ajattelin sen sijaan, että siitä pitää tuunata pikkusiskolle jotakin hauskaa.

Kun paidan aihe on niin autoinen, niin halusin tehdä jotain muuta kuin mekon. Jumpsuittien innoittamana päätin tehdä haalarin, jossa olisi lyhyehköt lahkeet. Ostin Eurokankaasta väreihin sopivaa kaunista punaista vakosamettia. 

Leikkasin paidan edestä kahtia. Vetoketjun sivuille laitoin iloisia pienikuvioisia kankaita.




Vaikein osuus oli jatko-osan tekeminen paidalle. Etsiskelin Ottobre-lehdestä ja löysin suhteellisen sopivalta vaikuttavan löysän shortsikaavan. Ompelin shortsien palaset kiinni ensin toisiinsa ja kiinnitin sitten koko alaosan paitaan. 
Viimeisenä ompelin vetoketjun koristenauhoineen haalariin aukinaisen sauman päälle.




Lahkeisiin ompelin tummansiniset resorit. Ne jäivät ehkä vähän turhan leveiksi. Toisaalta haalarissa on mielestäni jotain hauskaa henkeä noilla lahkeilla, jonka vuoksi päätin antaa olla. Tämä kun on enemmän semmoinen kotiasu, jossa leikitään.







Meidän tyttö mieltyi tähän kovasti ja nimettiin tämä haalari yhdessä meidän touhuhaalariksi. Siinä on mukava puuhastella ja se on myös ihanan lämmin, jos alla on aluspaita ja sukkahousut. 




sunnuntai 22. marraskuuta 2015

4 mekkoa ja yhdet röyhelöpöksyt



Marimekon mallistossa on ihania paitamekkoja naisille. Pienen poikani jäljiltä minulla oli pari kaunista merkkikauluspaitaa, jotka eivät yllättäen menneet kaupaksi kirpparilla. Toisessa oli tosin nappilistan kohdalla haalea tahra. Ja sitten oli vielä yksi sellainen valkoinen perusjuhlapaita, jota on käytetty varmaan yhden ainoan kerran. 

Kaikki paidat olivat kokoa 98, mutta yllättävän pitkiä hihoistaan. Ne mahtuivat ihan hyvin tytölleni, joka käyttää kokoa 104 tai välillä jopa kokoa 110.

Pitihän nämä hienot paidat nyt johonkin käyttöön saada ja Marimekon mallistosta inspiroituneena päätin tehdä niistä paitamekot. Ajattelin myös, että tekisin jokaisesta vähän erityylisen, niin ompeleminen olisi hauskempaa.

Aloitin vaaleansinisestä Benettonin-kauluspaidasta. Leikkasin sen kainaloiden kohdalta ensin poikki. Päällystin tahraantuneet nappilistat uudellen nauhalla ja kankaalla. Ompelin pari kaunista nappia koristeeksi nappilistaan ja kaulukseen + laitoin nepparit nappilistan sisäpuolelle.




Tässä paitamekossa menee jo kierrätys huippuunsa, otin nimittäin tähän paitamekkoon kankaita jo tästä yli vuosi sitten tuunaamastani mekosta, joka jäi pieneksi.




Tuon mekon yläosan ruusukuvionen kangas on aivan ihana, eikö vain? Tuli tunne, että haluan laittaa sitä myös tähän uuteen paitamekkoon. Tuota turkoosia helmakangasta laitoin paitamekon selkäosaan. Paitamekon yläosassa oleva vaaleanpunainen tilkku on peräisin yhdestä HM:n kesähaalarista ja ainoastaan vaaleansininen pilkkukangas on uushankintaa. 

Paitamekon yläosan tilkut ompelin paidan päälle. Alaosan kaavan piirtelin viivottimen kanssa siten että katkaistu paita makaili kaavapaperin päällä ja piirsin viivottimen kanssa paidan jatkoksi hiukan levenevän A-mallisen helmaosan. 










Tämän mekon kuvauksen yhteydessä löytyi myös keväällä ompelemani vaaleanpunapikkuruudulliset röyhelöpöksyt, jotka hiukan pilkistävät tuolta helman alta. 






Malli on Ottobresta, mutta isonsin kaavaa, kun koot loppuivat 92-kokoon. Lahkeissa on kuminauhalangalla tehdyt poimutukset ja vyötäröllä puolestan 1 cm:n levyinen kuminauha. Tällaiset röyhelöjutut on niin ihania,vaikka meidän neiti rupeaa ikävä kyllä ehkä olemaan jo vähän iso näihin. Mutta hän kyllä ihastui ikihyviksi löytäessään nämä shortsit ja ne pysyivät sen jälkeen koko päivän visusti jalassa :).







Sitten jatketaan taas paitamekoista! Seuraavaksi listalle tuli Mayoralin punaruudullinen paita, joka oli aikanaan tosi söpö pienellä pellavapäisellä pojallani. Tähän jätin nappilistan ja yhdistin paitaan tyttömäistä punakirjavaa kangasta, joka oli kyllä aavistuksen paksuhkoa mekkoon. 

Nappilistan kanssa oli kyllä kova homma eli tuo ensimmäinen tapa tehdä paitamekko oli huomattavasti helpompi. Tässä hameosan kaava syntyi vähän samalla tavalla kuin edellä, joskin piti piirtää myös paidan päällä, koska alaosa jatkui ylemmäs kuin tuossa ensimmäisessä mallissa.












Viimeiseksi puuhastelin valkoisen juhlapaidan kanssa. Ensin meinasin leikata siitä hihat pois ja laittaa kirjavaa kangasta ja uudet hihat, mutta tulinkin sitten toisiin ajatuksiin ja teinkin ihan eri tyylisen jutun. 





Säilytin paidan kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan sellaisenaan ja yhdistin siihen alaosaksi  vaaleanpunaisesta kissakankaasta tehdyn laskostetun hameosan.Laitoin hameosaan 3 muotolaskusta kummallekin sivulle eteen ja taakse. Ylimmäksi napiksi paitaan ompelin hienon timanttinapin, sekä paitaan vielä pienet elegantit pilkulliset rintataskut. 






Kysyin sitten lopuksi tytöltä, mikä näistä on paras ja mieluisin kuulemma on tietysti tuo vaaleanpunainen kissamekko timantilla!

Kolmen mekon kuvaukset oli kyllä kova homma ja nautittiinkin sitten kuvausten päätteeksi kissamekko päällä heti kuvauspalkkiona Paula-vanukas :).


Ja sitten lopuksi vielä se neljäs paitamekko. Se on perua jo parin vuoden takaa ja on vähän talvisempi versio.  Tein sen ystäväni pojan flanellipaidasta, kun tyttö oli noin puolitoistavuotias. Yhdistin paitaan pehmeää farkkukangasta ja kirjailin muliinilangoilla koristeeksi tikkauspistoja. Ihanan pehmoinen ja mukava mekko, käytimme tätä paljon.





No niin, nyt meillä on ainakin kattava valikoima paitamekkoja!Nämä uudet mekot eivät nappiensa takia ehkä ole ihan parhaita arkimekkoja päiväkotiin, mutta ainakin minulla oli mukavaa, kun sain pieneksi jääneet kauluspaidat uuteen elämään. Samalla sain myös vähän nauhoja ja tilkkujakin kulumaan.

Itse tykkään eniten melkein tuosta ensimmäisestä, kun siinä on sitä ihanaa ruusukangasta ja se rimmasi niin hyvin niiden röyhelöpöksyjen kanssa :).

Mukavaa sunnuntaipäivää!

lauantai 14. marraskuuta 2015

Muhkea kauluri ja värikkäät jämälankasukat




Otinpa pitkästä aikaa puikot esiin ja ryhdyin neulomaan. Halusin tehdä itselleni villaisen hartiaseutua lämmittävän kaulurin niskakolotuksia helpottamaan. Päätin tehdä jotain isoilla puikoilla, niin tulisi nopeasti valmista. Selailin läpi hyllyssäni olleet Novitan neulelehdet ja löysinkin sieltä mukavan ja yksinkertaisen ohjeen tuubihuiviin, josta poimin idean työhöni.

Lankavarastossani oli neljä 50 g:n kerää kaunista luonnonsävyistä puikoilla nro 6 neulottavaa meleerattua villalankaa. Koska lanka ei ollut sama kuin ohjeessa jouduin säveltämään silmukkamäärät alusta lukien. Kun lankaa oli vain nuo 4 kerää niin tuli irtaannuttua tuosta ohjeesta myös loppua kohden.


Neuloin kaulurin kympin puikoilla kaksinkertaisella langalla 1 oikein 1 nurin joustinneuleella. Kauluri neulotaan ensin tasona ja sitten yhdistetään ympyräksi, itse tein yhdistämisen 15 cm:n kohdalla. Silmukoita loin alussa 78. Kauluri tuntui minusta vähän leveältä, kun tultiin kaulaa kohden. Tein siksi  24 cm:n kohdalla reippaat kavennukset kahdella kerroksella kaventaen, silmukkamääräksi jäi  66. Kavennukset jäävät kääntyvän kauluriosan alle mukavasti piiloon.






Kaulurin mitat ovat (ilman venytystä): pituus 38 cm ja (joustinneuleen) leveys helmassa noin 39 cm x 2, ylhäällä 33 cm x 2. 

Neuletiheys tässä oli ilman venytystä joustinneuletta 10 cm:n leveydellä 9 silmukkaa.

Kavennusten jälkeen jatkoin vain suoraan eteenpäin niin kauan kuin lankaa riitti ja päättelin työn. Kun puin kaulurin päälle, huivin aukinaiset reunakohdat kaipasivat minusta pientä somistusta. Virkkasin kympin virkkuukoukulla pienellä jäljellä olevalla kerällä kaksi kerrosta kiinteitä silmukoita, niin johan näytti paremmalta!










Tämä kauluri sopii kivasti monien mekkojen kanssa yhteen ja se lämmittää ihanasti hartioita ja niskaa. Tuo lankakin on tosi kauniin sävyistä ja mukava kun sai hyödynnettyä omissa varastoissa olleet kerät.


Kaulurin valmistuttua tartuin toiseenkin neuleprojektiin, joka liittyi aiemmin tekemiini lempisukkiini. Tein kyseiset helposti valmistuvat sukat nyt jo lopetetun Koto living-lehdessä olleen ohjeen mukaan jämälangoista.




Ohjeessa oli hauska idea jämälankakerästä, joka tehtiin solmimalla eri värisiä jämälankoja keräksi ja sitten vaan kudotiin raitaa. Raidat määräytyivät kerän johdosta sitten vähän sattumanvaraisesti, mikä oli neuloessa hauskaa ja mielenkiintoista.

Laitoin kerään monenlaista vähän eri paksuistakin lankaa ja jämälankakerä kulki kätevästi mukana. Mutta pahaksi onneksi sukan kärkiin osui laadultaan liian pehmeätä lankaa ja koska käytin sukkia paljon, niin jossakin vaiheessa kummastakin sukasta repesivät kärjet auki. 

Tartuin nyt toimeen ja leikkasin sukat poikki kärjistä hiukan repeytymiskohdan alapuolelta, poimin silmukat puikoille ja tein kärjet uudestaan. Jämälankakerän jämäkin oli vielä tallella. Nyt nämä ovat taas lempisukkani :).






Lapsetkin ihastuivat näihin, tänään yllättäen pikku-Ida oli napannut sukat ja laittanut ne jalkaansa selittäen, että hänellä on luistimet. Ja sitten luisteli sukilla vauhdikkaasti ympäri  olohuonetta. 





Isoveikkakin halusi luistella ja hetken annoin, mutta sitten oli pakko puhaltaa peli poikki :D, ettei sukat hajoa heti uudestaan. Ei tästä nyt voi vetää mutta johtopäätöstä kuin että täytyy neuloa lapsille tällaiset omat!

Into neulomiseen roihahti näiden töiden myötä nyt liekkiin ja tuli tässä hankittua pieni lankapyramidi ihania uusia lankojakin :). Monenlaista suunnitelmaa on vireillä, erityisesti tuon kaulurin tyyppisiä asusteita haluan lisää. Tämä harmahtava tihkusateinen päivä onkin mitä parhain päivä aloittaa. On vaan niin vaikea valita,  mistä aloittaa, kun kaikki kerät on niin ihanan näköisiä.





sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Helppo ja nätti syysmekko







Kesäisten kotelomekkojeni jälkeen ryhdyin innolla tekemään ensimmäistä hihallista mekkoani. 

Ostin keväällä Mekkotehdas aikuiselle - kirjan sen kannessa olleen Aino-mekon takia. 





Aino-mekossa on jotain ihanan herkkää ja naisellista. Laitoin aiemmin leikkaamani Burdan kaavaan perustuvan hihallisen mekon odottamaan, koska tämä ohje kiehtoi enemmän. Minulla kun ei ole koskaan  ollut Aino-mekon tapaista leveähelmaista mekkoa.

Kokeilin mallia kauan varastossani olleella Eurokankaasta hankitulla nätillä kukallisella kankaalla, josta olin suunnitellut alun alkaen housuja. Kangas oli ihanan pehmoisen tuntuista ja vaikutti hyvin laskeutuvalta. Vuorikankaaksi valitsin ylellisen tuntuista viskoosivuorikangasta.

Kirjan mekko on lyhyehkö ja kun olen pitkä nainen ja tykkään vähän pidempihelmaisista mekoista, niin halusin pidentää kaavaa. Tein niin, että  noin 15 cm ennen kaavan helmaa leikkasin etu- ja takakappaleen kaavan poikki kaarevasti ja laitoin siihen väliin pidennystä noin 13 cm. Ei varmaan mennyt ihan oikeaoppisesti tämä pidentäminen, mutta onnistui kuitenkin niin, että malli pysyi mielestäni hyvänä. Jätin myös ne taskut pois, kun kangasta oli vähän niukasti. Muilta osin pitäydyin kiltisti kaavassa.

Hihojen istutus oli hiukan vaikeaa ensikertalaiselle, pari ratkomiskeikkaa tuli, mutta lopulta onnistui. Mekkotehdas aikuisille -kirjassa on kyllä selkeät kaavat ja helppotajuiset ompeluohjeet. Tämä ohje olikin suunnattu aloittelijoille :)










Tämä mekossa on kyllä sellainen ihana hulmuhelma, että mekon valmistuttua tuli hirveä houkutus laittaa lämmin kaulaliina kaulaan, iloiset punaiset kumpparit jalkaan ja lähteä ulos kauniiseen ruskaan napsimaan kuvia.










Lopuksi täytyy vielä todeta, että tämä mekko on ennen kaikkea aivan ihanan tuntuinen päällä. Kangas on pehmeätä ja mekossa on ihanan ilmavaa olla. 

En ollut etukäteen ollenkaan varma sopisiko tällainen leveähelmainen mekko minulle, ja olikin mukava yllätys, että tästähän tuli heti ihan lempparimekko. Seuraava kangas toista tällaista mekkoa varten onkin jo hankittu! Siinä on ihania valkoisia palloja vähän niin kuin kirjan alkuperäismallissakin, mutta harmaalla pohjalla. Sormet jo vähän syyhyävät päästä tuon kankaan pariin :)

Nyt ei kuitenkaan ehdi, kun tänään vietellään isänpäivää appivanhempien kanssa. Tämä uusi mekko sopiikin mainiosti asuksi meidän isänpäivälounalle. Tuota lounasta ja kakkukahveja pitääkin tässä ryhtyä nyt seuraavaksi valmistelemaan...