lauantai 24. lokakuuta 2015

Ensimmäiset kotelomekot





                                                                             
Tässä kesällä tartuin härkää sarvista ja ompelin kauan haaveilemani ensimmäisen kotelomekon. Olen muutaman kerran piipahtanut Marimekon ystävämyynnissä, ja kankaita kotelomekkoja varten minulla kyllä piisaa. Mutta sen hyvin istuvan kaavan löytäminen! Se on se vaikein osuus ja siksi hienon kankaan leikkaaminen pelotti, enkä päässyt hommassa alkuun.

Päätin sitten tehdä oikeaoppisesti nk. lakanakangasversion, kun ei tiennyt yhtään, miten kaava istuisi. Lakanakankaasta ompeleminen on kuitenkin niin tylsää, että etsiskelin varastoistani jotakin kuviollista kangasta, jota olisi hauskempi ommella.Valitsin värikästä keltaista valkopilkullista kangasta ja keltavihreätä kukkakangasta, kesähän kun oli tuolloin juuri tuloillaan.

Sopiva kaavakin löytyi Suuri käsityö-lehdestä numerosta 7/2010. Ohje oli helppo ja siinä oli vielä kuvalliset selkeät ompeluohjeet. Mekossa oli rinnan alla sauma, mikä sopi tarkoitukseeni erittäin hyvin, kun harjoittelukankaitani oli vain pienehköt palaset. 





Tätä ohjetta voi kyllä suositella, jos et ennen ole ommellut kotelomekkoa. Ohjeessa on kivaa se, että yläosan vuoren avulla huolitellaan kaulus ja hihansuut. Helma on A-linjainen, eikä siinä ole takana halkiota.

Ryhdyin sitten tomerasti toimeen ja leikkasin kankaat reippaasti. Olen pitkäselkäinen ja pidensin siksi yläosan kaavaa noin 4 cm. Jotenkin vaan meni hassusti, että hyvistä ohjeista huolimatta oletin vetoketjun olevan vasemmalla ja leikkasin takakappaleen kankaan taitteesta. Nopeastihan se kävi ilmi, että vetoketju olikin takana, eikä sitten ollut tietenkään varattu vetoketjulle minkäänlaista saumavaraa...

No, olin jo niin kiintynyt näihin harjoittelukankaisiin, että päätin leventää takakappaleen yläosaa alaosan kankaalla. 







Ja loppujen lopuksi tämähän näyttää ihan siltä kuin se olisi tietoisesti suunniteltu juttu, eikö vain? Samalla tuli myös vähän sellaista Vintage-henkeä tähän mekkoon...





Niinhän siinä sitten kävi, että tästä "lakanakangas"-mekosta tuli kesän paras ja eniten käytetty mekko. Rakastan varsinkin tuota keltaista yläosaa. 







Esiinnyin tässä ensimmäisen kerran pikku-Idan synttärikahveilla heinäkuun lopulla ja sain kehuja, joskin tietysti sukulaisilta :). 







Koska kotelomekon ompeleminen oli yllättävän mukava juttu, pari viikkoa sitten päätin vihdoin kokeilla ihan oikeata Marimekko-kangasta samalla kaavalla. Minulla oli juuri sopiva palanen kaunista musta-valkoista isokuvioista kangasta. Kankaan leikkaaminen oli hauskaa, kun sai itse valita, mikä kuvio tulee mihinkäkin kohtaan. Valitsin kasvojen lähelle mielestäni hienoimman kuvion.







Ompeleminen sujui nyt jo paljon paremmin. Mekko valmistui suorastaan nopeasti, kun ei ollut mitään ratkomisvaiheita. Kesämekossa ja ohjeessa vuori laitettiin vain yläosaan, mutta  tähän syysmekkoon tuli myös hameosaan vuori.











Mustavalkoinen on aina varma valinta ja olen kyllä ihan tyytyväinen tähän mekkoon.On ollut jo työkäytössäkin pariin otteeseen. Tämä on tyylikkäämpi, mutta tuo keltainen ensimmäisenäni ja omannäköisenä jotenkin rakkaampi.

Seuraavaksi sitten korotetaan vaikeuskerrointa ja laitetaan mekkoon hihat! Olen jo leikannut hienosta värikkäästä graafisesta kankaasta kappaleet erään Burdan kaavan mukaan, mutten ole kerennyt vielä ompeluvaiheeseen. Mikä siinä onkin, että pienelle tytölle ompeleminen on niin paljon hauskempaa?

Marimekon ystävämyynnit olivat muuten taas tällä viikolla. Täytyy tunnustaa, että kaappiini ilmaantui muutama kaunis kangas lisää... Niitä kankaita on vaan niin ihana hypistellä ja kyllä ne varmaan jossakin vaiheessa etenevät mekoiksi asti :). Ainakin on nyt taas niin turvallinen olo, kun kaapissa riittää hyviä kankaita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti