lauantai 31. lokakuuta 2015

Pyhäinpäivän Pariisimekko ja venemaalaus


Pyhäinpäivänä on hyvä muistella jo edesmenneitä rakkaitaan. Minä ajattelen tänään erityisesti rakasta äitiäni, joka oli paitsi aurinkoinen ja ihana ihminen niin myös taitava ompelemaan kauniita lastenvaatteita. Tykkäsimme käydä  yhdessä kangaskaupassa katselemassa ja hypistelemässä kivoja kankaita. Noin kolme vuotta sitten ostimme Eurokankaasta kuvassa näkyvän Pariisi-aiheisen puuvillakankaan mekkokankaaksi pikku-Idalle, joka oli pienen pieni vauva silloin. Pariisi-faneina tykästyimme kankaaseen heti. 

Äitini ei sairastumisensa takia ikävä kyllä ehtinyt koskaan ommella kankaasta suunnittelemaansa mekkoa. Kangas on ollut hyllyssäni parisen vuotta,mutten ole oikein tiennyt, mitä siitä tekisin. Tulin iloiseksi, kun kangas löysi paikkansa tässä mekossa. Oli ihanaa laittaa mekkoon mummin rakkaudella tytölleni hankkimaa Pariisi-kangasta.Se muistuttaa meitä hänen rakkaudestaan. 

Äitini olisi varmasti tehnyt ihan erilaisen ja paljon hienomman mekon, mutta minä tein nyt tällaisen :). 





Mekon yläosaksi tuli Bogin suloinen vaaleanpunainen harmaapilkullinen peruspaita, joka somistettiin. Kiinnitin yläosaan hopeanauhasta tehdyn rusetin ja koristelin hihansuut Tallinnasta hankitulla päivänkakkaranauhalla ja brodyyrinauhalla. 

Hameosa muodostuu kahdesta suurin piirtein samanlevyisestä suorakaitaleesta, jotka on ommeltu ensin keskenään yhteen (hamekaitaleiden leveys = 1,5 x paidan helman leveys eli esim. jos paidan leveys 30 cm, helmakaitale = 2 x 45 cm= 90 cm). Kaitaleiden yhdistämisen jälkeen ompelin hameosan takasauman. Yhdistäessäni hameosan paitaan asetin hameosan sauman pusero-osan oikean sauman kohdalle, niin saumaan ei kiinitä juurikaan huomiota.

Taitoin hamekankaan yläreunaa noin 1,5 cm nurjalle, ompelin poimutukset ja kiinnitin kankaan paidanhelmaan oikealle puolelle harsimalla hopeanauhan vyötärölle kiinni kumpaankin kankaaseen siten, että poimutus jäi nauhan alle piiloon.Helmakankaan yläosaa jää rypytettynä vähän nauhan alta näkyviin, mikä on kivan näköistä. Nauhan kiinnitin sekä ylhäältä että alhaalta tikkaamalla. Helmaosa on sen verran alhaalla, ettei haittaa, vaikkei mekko nauhan kohdalta jousta, mekon saa kyllä hyvin puettua päälle.

Mekko on vähän juhlavampi, mutta trikooyläosan johdosta varsin mukava käyttää. Jos on vähän prinsessafiilistä, niin tällä voi hyvin lähteä päiväkotiin. Ja kun mekon kaveriksi saa vielä Anna& Elsa-kengät, niin kyllä kelpaa!













Tuossa taustalla näkyy vene-aiheinen valtava öljyvärimaalaukseni. Se on suurin koskaan tekemäni, kokoa 220 cm x 140 cm. Maalaus on valmistunut jo viisi vuotta sitten. Näin isoa maalausta varten piti erikseen tilata Tempera- taidetarvikeliikkeen kautta isot pinkopuut ristikkotaustalla ja maalauspohjan tekemisessä oli kyllä hommaa. Mutta sain sitten tilan ja  sisustuksen kannalta juuri mieleisen kokoisen. Isot maalaukset ovat muutenkin niin ihania, niitä voisi tuijotella tuntikausia!






Maalasin teosta sen valtavan koon takia ainakin puoli vuotta.  Mutta tästä tulikin se rakkain työ ja tämän taulun äärellä aina jotenkin rauhoitun. Siksi se sopii hyvin tähän Pyhäinpäivään. Harmaan ja hopean sävyisenä se käy myös hyvin tämän äidilleni omistetun Pariisimekon taustaksi :).


Hyvää pyhäinpäivää!




lauantai 24. lokakuuta 2015

Ensimmäiset kotelomekot





                                                                             
Tässä kesällä tartuin härkää sarvista ja ompelin kauan haaveilemani ensimmäisen kotelomekon. Olen muutaman kerran piipahtanut Marimekon ystävämyynnissä, ja kankaita kotelomekkoja varten minulla kyllä piisaa. Mutta sen hyvin istuvan kaavan löytäminen! Se on se vaikein osuus ja siksi hienon kankaan leikkaaminen pelotti, enkä päässyt hommassa alkuun.

Päätin sitten tehdä oikeaoppisesti nk. lakanakangasversion, kun ei tiennyt yhtään, miten kaava istuisi. Lakanakankaasta ompeleminen on kuitenkin niin tylsää, että etsiskelin varastoistani jotakin kuviollista kangasta, jota olisi hauskempi ommella.Valitsin värikästä keltaista valkopilkullista kangasta ja keltavihreätä kukkakangasta, kesähän kun oli tuolloin juuri tuloillaan.

Sopiva kaavakin löytyi Suuri käsityö-lehdestä numerosta 7/2010. Ohje oli helppo ja siinä oli vielä kuvalliset selkeät ompeluohjeet. Mekossa oli rinnan alla sauma, mikä sopi tarkoitukseeni erittäin hyvin, kun harjoittelukankaitani oli vain pienehköt palaset. 





Tätä ohjetta voi kyllä suositella, jos et ennen ole ommellut kotelomekkoa. Ohjeessa on kivaa se, että yläosan vuoren avulla huolitellaan kaulus ja hihansuut. Helma on A-linjainen, eikä siinä ole takana halkiota.

Ryhdyin sitten tomerasti toimeen ja leikkasin kankaat reippaasti. Olen pitkäselkäinen ja pidensin siksi yläosan kaavaa noin 4 cm. Jotenkin vaan meni hassusti, että hyvistä ohjeista huolimatta oletin vetoketjun olevan vasemmalla ja leikkasin takakappaleen kankaan taitteesta. Nopeastihan se kävi ilmi, että vetoketju olikin takana, eikä sitten ollut tietenkään varattu vetoketjulle minkäänlaista saumavaraa...

No, olin jo niin kiintynyt näihin harjoittelukankaisiin, että päätin leventää takakappaleen yläosaa alaosan kankaalla. 







Ja loppujen lopuksi tämähän näyttää ihan siltä kuin se olisi tietoisesti suunniteltu juttu, eikö vain? Samalla tuli myös vähän sellaista Vintage-henkeä tähän mekkoon...





Niinhän siinä sitten kävi, että tästä "lakanakangas"-mekosta tuli kesän paras ja eniten käytetty mekko. Rakastan varsinkin tuota keltaista yläosaa. 







Esiinnyin tässä ensimmäisen kerran pikku-Idan synttärikahveilla heinäkuun lopulla ja sain kehuja, joskin tietysti sukulaisilta :). 







Koska kotelomekon ompeleminen oli yllättävän mukava juttu, pari viikkoa sitten päätin vihdoin kokeilla ihan oikeata Marimekko-kangasta samalla kaavalla. Minulla oli juuri sopiva palanen kaunista musta-valkoista isokuvioista kangasta. Kankaan leikkaaminen oli hauskaa, kun sai itse valita, mikä kuvio tulee mihinkäkin kohtaan. Valitsin kasvojen lähelle mielestäni hienoimman kuvion.







Ompeleminen sujui nyt jo paljon paremmin. Mekko valmistui suorastaan nopeasti, kun ei ollut mitään ratkomisvaiheita. Kesämekossa ja ohjeessa vuori laitettiin vain yläosaan, mutta  tähän syysmekkoon tuli myös hameosaan vuori.











Mustavalkoinen on aina varma valinta ja olen kyllä ihan tyytyväinen tähän mekkoon.On ollut jo työkäytössäkin pariin otteeseen. Tämä on tyylikkäämpi, mutta tuo keltainen ensimmäisenäni ja omannäköisenä jotenkin rakkaampi.

Seuraavaksi sitten korotetaan vaikeuskerrointa ja laitetaan mekkoon hihat! Olen jo leikannut hienosta värikkäästä graafisesta kankaasta kappaleet erään Burdan kaavan mukaan, mutten ole kerennyt vielä ompeluvaiheeseen. Mikä siinä onkin, että pienelle tytölle ompeleminen on niin paljon hauskempaa?

Marimekon ystävämyynnit olivat muuten taas tällä viikolla. Täytyy tunnustaa, että kaappiini ilmaantui muutama kaunis kangas lisää... Niitä kankaita on vaan niin ihana hypistellä ja kyllä ne varmaan jossakin vaiheessa etenevät mekoiksi asti :). Ainakin on nyt taas niin turvallinen olo, kun kaapissa riittää hyviä kankaita.

lauantai 17. lokakuuta 2015

Peppi Pitkätossun jalanjäljillä


Heissula hopsanssaa, täällä on oltu vähän Peppi-tuulella! Kuten Peppikin, tykkään kovasti väreistä ja teen usein värikkäitä vaatteita lapsilleni. Tänään on käyty myös kampaajalla ja siksi tytöllä tukassa näkyy vielä jäänteet kampaajan sprayaamasta pinkistä sydämestä :).

Muutama vuosi sitten neuloin kuvassa näkyvän värikkään puuvillaneuletakin pienelle pojalleni. Mallin tein omasta päästä Sanna Vatasen ihanasta jämälanka- käsityökirjasta inspiroituneena.

Takki periytyi sitten pikkusiskolle, mutta tuunasin sitä kuitenkin ensin vähän tyttömäisemmäksi.

Virkkasin takkiin punaisella ja pinkillä reunuksia ja kaikkein ulommaksi aaltoilevaa reunusta. Sain samalla vähän myös jatkettua neuleen pituutta. Virkattu ja kudottu sopii minusta nätisti yhteen ja tällaiset jälkituunaukset on helpoin tehdä virkkaamalla. Hihatkin kaipasivat vähän lisää pituutta. Jatkoin sitten joustinneuletta neulomalla hihojen resoreita samoilla kirkkailla väreillä.

Ja voilà: ei enää jälkeäkään poikamaisuudesta!




Mekon alla on kirpparilta ostettu farkkumekko, joka yksivärisenä kaipasi pientä piristystä. Somistin ensin helman iloisilla röyhelöillä: Marimekon puketti-kankaalla ja valoa tuovalla kelta-valkopilkkukankaalla. Sitten ompelin etuläppään punaisen kanttauksen. Leikittelin  vähän myös punaisilla ja keltaisilla napeilla ja laitoin mekon sivuihin pienet punaiset resorit, jotta mekko olisi vähän tilavampi liikkuessa.






Tänään oli aivan mieletön ilma ja mentiin sitten vähän nukenvaunujen kanssa uloskin näpsimään kuvia. Tarkeni hetken oikein hyvin ilman takkia, kun tyttö oli koko ajan vähän liikkeessä. Hän poseerasi mielellään, kun lahjoin lupaamalla antaa kovat vauhdit keinussa kuvien oton jälkeen...










Ei tämä väriloisto nyt tähän vielä lopu, sillä tuunasin näissä Peppi-tunnelmissa farkkumekolle ja neuletakille vielä kaveriksi isoveljeltä jääneen mustavalkoraidallisen perusraitapaidan. 



Ompelin paitaan muutaman värikkään taskun ja aplikoin Marimekko-kankaan tilkusta pinkin pallon kasvojen lähelle piristämään paidan mustaa ilmettä. Laitoin hihoihin iloiset keltaiset resorit ja kiinnitin paidan helmaan tekemäni poimutetun rimpsuhameen, jossa oli saman kankaan kolmea eri väriä.

Kun olin viittä vaille valmis niin huomasin, että paidan ylin neppari olikin rikki. Kirottua! Mutta hätä keinot keksii: ompelin rikki menneen nepparin päälle napin ja tein resorikankaasta vaaleanpunaisen lenksun. Nyt menee mekko päälle ilman, että tarvitsee avata neppareita ja kaula-aukostakin tuli pirteämpi.












Tämä tyttö olisi nyt mieluusti lähdössä vähän matkoille näissä värikkäissä releissä, ties vaikka Huvikumpuun...hyvin siis kelpasivat :)









sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Aurinkoinen mekko



Syksyn värit on hehkeimmillään ja illatkin pimenevät jo kovaa vauhtia.Tarvitaan siis jotain pientä piristävää syysvaatetta.

Ostin aikanaan isokukallisen kelta-vihreän Unikko-kankaan keittiön verhoiksi. Muuttojen myötä Unikko-verhot eivät enää sopineet, ja ne viettivätkin pitkän ajan varastossa odottamassa jotain käyttöä.

Sain ystävältäni pieneksi jääneen valkoisen Zaran perusmekon, joka oli ihan kaunis, mutta kaipasi mielestäni kuitenkin jotain...



Silmiini osuivat nuo verhot ja ajattelin kokeilla, miltä näyttäisi pieni tyttö isokukallisessa mekossa. 

Leikkasin verhokankaastani irti yhden ison keltaisen kukan.






Jatkoin mekkoa kankaan vihreäkukallisella osalla. Aplikoin ison kukan mekkoon kiinni niin, että se jatkuu sivuille ja menee osittain vihreän kukan päälle. Minulla ei ollut tässä käytössäni tällä kertaa aplikointipaperia, eikä lopputulos nyt ole ihan täydellinen, mutta kohtuullisen hyvin onnistui kuitenkin :).



                                                               












Syksyisenä päivänä kun pikku-Ida pukee tämän päälleen ja touhuaa iloisena, niin tulee mieleen Samuli Edelmanin biisi  "sinä olet aurinko". Tulin itsekin hyvälle mielelle, kun vanhoista verhoista sukeutui tällainen ilopillerimekko.










tiistai 6. lokakuuta 2015

Wanhan ajan pikkukukallinen mekko

Saan ystävältäni silloin tällöin pieneksi jääneitä tyttöjen vaatteita. Kerran joukossa oli kaunis beigensävyinen pikkukukallinen Friends-merkkinen paita, joka oli kuulemma hankittu kirpparilta. Siinä oli kivaa vanhan ajan henkeä. Paita oli kokoa 86. Tein siitä mekon laittamalla helmaksi vekatun kangaskaitaleen. Somistin myös kauluksen ja paidan helman ruudullisella vinokanttinauhalla.

Tästä tulikin sitten taaperon suosikkimekko!







Kun mekko jäi pieneksi, en jotenkin raaskinut myydä sitä kirpparilla. Reilun vuoden se oli kaapissa odottamassa, kun taas löysin sen. Paita on yllättävän leveä ylhäältä ja päätin kokeilla, josko mekosta saisi vielä tuunattua jotakin, ettei joutuisi siitä vielä luopumaan.

Leikkasin mekon rinnan alta poikki ja löysin kangasvarastostani herkkäsävyisen kukkakankaan alaosaksi. Helmaosan tekemisessä käytin tukena mekkokaavaa Ottobresta 3/2011.  Poikki leikatun paidan alaosasta riitti hihoihin sopivat jatkopalaset. Näin pääsi tämäkin vielä jatkoajalle!