sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Lumikuningattaren turkki ja jouluisia mekkoja



Joulun aikaan pienellä neidillä on käyttöä muhkealle turkille. Joulukuussa on Lucia-juhlaa, tonttukulkueita  ja joulujuhlia, joihin on mukava saapua hienona. Oma äitini teki minulle valkoisen turkin muhveineen , kun olin noin nelivuotias. Itse asiassa äitini aloitti tämän turkin tekemisen 1-vuotiaalle pikku-Idalle, muttei hän ehtinyt koskaan saada sitä valmiiksi sairastumisensa vuoksi. Lupasin äidilleni aikanaan sairaalassa, että teen turkin valmiiksi hänen puolestaan ja niin teinkin. 

Turkki on ollut käytösssä jo kolme vuotta juuri näissä joulun aikaisissa juhlissa. Ensin turkki oli tosi iso ja pitkä. Nyt se on sellainen muodikas lyhyehkö turkki. Hihojen ja helmojen käänteistä voi hiukan vielä laskea, niin menee varmaan vielä ensi vuonnakin. Malli on otettu eräästä vanhemmasta Ottobre-lehdestä. Turha varmaan sanoakaan, että tämä on tytön mielestä aivan ihana!






Kaupungilla, jos liikumme tämän kanssa, se herättää aina huomiota ja ihastelua, varsinkin, jos on tämä HM:stä löytynyt kissahattu päässä :). Kun vaan nyt saatais tälle lumikuningattaralle vähän lunta turkin taustalle!






Joulu lähestyy ja jouluksi on ihana saada jouluisia mekkoja. Tämä vuonna olimme päiväkodin joulujuhlissa tässä Marimekko-kankaasta tehdyssä mekossa. Mekon on ommellut äitini kasikymppinen sisko, joka edelleen ompelee innokkaasti. Aivan ihana mekko, sopii niin hyvin meidän pikku-Idan tyyliin. 







Itselleni surautin myös punasävyisestä Marimekko-kankaasta joulumekon. Malli on Burda-lehdestä. Mekossa on vahvaa 1960- luvun henkeä trumpettihihoineen.
Tämä kangas on jo pari vuotta odotellut varastossani joulumekoksi valmistumista, joten olo oli tosi mukava, kun ehdin sen tehdä ennen kuin joulu oli taas jo ohi :).










No jaa, nyt alkaa tulla jo jouluinen olo, kun joulumekko on valmis, kuusikin koristeltu ja piparit leivottu. Enää 4 päivää jouluun!!!!

Hyvää joulua kaikille!

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Helppo poncho-pusero alpakkavillasta



Neuleviitat ja ponchot ovat parhaillaan kovasti muodissa. Ihanat langat oikein kutsuivat oman ponchon tekoon. En ole aiemmin tehnyt ponchoa, mutta lähdin silti reippaasti liikkeelle ilman ohjetta :). Tein todella yksinkertaisen laatikkomaisen mallin, jossa ei tehdä mitään kavennuksia muutoin kuin kaula-aukon kohdalla. Neuloin koko ponchon yhtenä kappaleena edestä taakse.




Lankana tässä ponchossa on Dropsin Melody (väri 15), jossa on 71 % alpakkaa,25 % villaa ja 4 % polyesteriä. Ohjesuosituksen mukaan puikot 7. Olipas aivan ihana lanka neuloa, pehmeä ja pörröinen!

Halusin ponchosta ilmavan, joten neuloin sen puikoilla 8. Aina-oikein-neuletta vaan ja sitten virkkauksella vähän koristelua alareunaan. Kaulukseen laitoin 2 oikein 4 nurin joustinneuletta ja vähän virkkausta somisteeksi. Suunnitelmaa ei ollut, vaan työ vei mennessään.



Alun perin ajatus oli,että olisin ommellut vain noin kymmenen sentin matkalta etu- ja takakappaleet yhteen. Loppujen lopuksi ompelin neuleen sivusaumoista kokonaan kiinni, koska se näytti nätimmältä niin. Jätin kuitenkin reilut hiha-aukot. Eli tästä tulikin sitten poncho-pusero :).





Tulipas ihanan lämmin ja pehmeä. Passaa hyvin yhteen mekkojen kanssa, eikä ole liian kuuma.

Nyt saa pakkaset tulla, minä olen valmis!


torstai 3. joulukuuta 2015

Aino - businessdress



Tässä talvea odotellessa aloin haaveilla villakankaisesta mekosta. Meninpä idean saatuani vähän Eurokankaaseen katselemaan. Niinhän siinä kävi, että palalaarista löytyi kerrassaan hienoja italialaisia pukuvilla-kankaita. En pystynyt jättämään niitä sinne ja tuli sitten hankittua pienehkö kasa hillittyjä tummasävyisiä kankaita. Vähän sellaisia liituraitatyyppisä kankaita, joista tulevaisuudessa on tarkoitus syntyä "talvimekkoja" työkäyttöön.

Aloitin grafiitin harmaalla haaleasti ruudutetulla kankaalla. Kaavaksi valitsin Mekkotehtaan Aino-mekon kaavan, koska halusin yhdistää mekon naisellisuuden koruttomaan liituraitaruutuun. Helmaa pidensin taas kerran reippaat kymmenen cm.

Kangas oli kyllä ommellessa jotenkin hankala, ei meinannut taipua silitysrautaan, ommellessa se liukui ja mallia oli vaikea saada istumaan. Tulin tulokseen, että tässä palalaarikankaassa täytyy kyllä olla jotain muutakin mukana kuin villaa. 




Onneksi tämä ruutukangas laskeutuu kuitenkin nätisti, mikä Aino-mallissa on tärkeintä.

Kovan työn ja ratkomiskierrosten jälkeen lopputuloksesta tuli sittenkin ihan mieluisa.

Tässä kuva ensimmäisestä sovituksesta kesäkenkien ja pallohelmien kanssaa :)


Tätä mekkoa voi hyvin yhdistellä sen rauhallisen kuosin takia vaikka minkälaisten asusteiden kanssa. 





Tästähän taisi tulla ihan ilmetty liituraita-business-dress :)!




Ja on ah niin mukavan tuntuinen päällä myös, sen vuoksi ollutkin minulla päällä jo koko viikon töissä. Taitaa tämä villamekko päästä myös kapsäkkiin, kun suuntaamme perheen kanssa huomenna viikonlopuksi Tallinnaan. Siellähän on tähän vuodenaikaan yleensä aika kylmää ja tuulista, mutta loman kunniaksi olisi kuitenkin mukavaa olla joku mekko mukana. 

Toiveissa minulla on perhelomailun lomassa päästä karkaamaan hiukan käsityömyymälä Karnaluksiin ja myös Tallinnan kangaskauppohin löytämään uusia ihanuuksia ;).Toivottavasti onnistuu ja pääsen sitten esittelemään löytöjäni ehkä täälläkin!







sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Iloinen touhuhaalari



Meidän pienet tuppaavat usein saamaan joululahjaksi isältään jonkin kivan vaatteen Marimekosta. Nuorempi poika sai 3- vuotiaana tämän ihanan tummansinisen autopaidan, joka on tehty velourista. Paita oli niin iloinen, etten halunnut sitä myydä eteenpäin sen jäätyä pieneksi. Ajattelin sen sijaan, että siitä pitää tuunata pikkusiskolle jotakin hauskaa.

Kun paidan aihe on niin autoinen, niin halusin tehdä jotain muuta kuin mekon. Jumpsuittien innoittamana päätin tehdä haalarin, jossa olisi lyhyehköt lahkeet. Ostin Eurokankaasta väreihin sopivaa kaunista punaista vakosamettia. 

Leikkasin paidan edestä kahtia. Vetoketjun sivuille laitoin iloisia pienikuvioisia kankaita.




Vaikein osuus oli jatko-osan tekeminen paidalle. Etsiskelin Ottobre-lehdestä ja löysin suhteellisen sopivalta vaikuttavan löysän shortsikaavan. Ompelin shortsien palaset kiinni ensin toisiinsa ja kiinnitin sitten koko alaosan paitaan. 
Viimeisenä ompelin vetoketjun koristenauhoineen haalariin aukinaisen sauman päälle.




Lahkeisiin ompelin tummansiniset resorit. Ne jäivät ehkä vähän turhan leveiksi. Toisaalta haalarissa on mielestäni jotain hauskaa henkeä noilla lahkeilla, jonka vuoksi päätin antaa olla. Tämä kun on enemmän semmoinen kotiasu, jossa leikitään.







Meidän tyttö mieltyi tähän kovasti ja nimettiin tämä haalari yhdessä meidän touhuhaalariksi. Siinä on mukava puuhastella ja se on myös ihanan lämmin, jos alla on aluspaita ja sukkahousut. 




sunnuntai 22. marraskuuta 2015

4 mekkoa ja yhdet röyhelöpöksyt



Marimekon mallistossa on ihania paitamekkoja naisille. Pienen poikani jäljiltä minulla oli pari kaunista merkkikauluspaitaa, jotka eivät yllättäen menneet kaupaksi kirpparilla. Toisessa oli tosin nappilistan kohdalla haalea tahra. Ja sitten oli vielä yksi sellainen valkoinen perusjuhlapaita, jota on käytetty varmaan yhden ainoan kerran. 

Kaikki paidat olivat kokoa 98, mutta yllättävän pitkiä hihoistaan. Ne mahtuivat ihan hyvin tytölleni, joka käyttää kokoa 104 tai välillä jopa kokoa 110.

Pitihän nämä hienot paidat nyt johonkin käyttöön saada ja Marimekon mallistosta inspiroituneena päätin tehdä niistä paitamekot. Ajattelin myös, että tekisin jokaisesta vähän erityylisen, niin ompeleminen olisi hauskempaa.

Aloitin vaaleansinisestä Benettonin-kauluspaidasta. Leikkasin sen kainaloiden kohdalta ensin poikki. Päällystin tahraantuneet nappilistat uudellen nauhalla ja kankaalla. Ompelin pari kaunista nappia koristeeksi nappilistaan ja kaulukseen + laitoin nepparit nappilistan sisäpuolelle.




Tässä paitamekossa menee jo kierrätys huippuunsa, otin nimittäin tähän paitamekkoon kankaita jo tästä yli vuosi sitten tuunaamastani mekosta, joka jäi pieneksi.




Tuon mekon yläosan ruusukuvionen kangas on aivan ihana, eikö vain? Tuli tunne, että haluan laittaa sitä myös tähän uuteen paitamekkoon. Tuota turkoosia helmakangasta laitoin paitamekon selkäosaan. Paitamekon yläosassa oleva vaaleanpunainen tilkku on peräisin yhdestä HM:n kesähaalarista ja ainoastaan vaaleansininen pilkkukangas on uushankintaa. 

Paitamekon yläosan tilkut ompelin paidan päälle. Alaosan kaavan piirtelin viivottimen kanssa siten että katkaistu paita makaili kaavapaperin päällä ja piirsin viivottimen kanssa paidan jatkoksi hiukan levenevän A-mallisen helmaosan. 










Tämän mekon kuvauksen yhteydessä löytyi myös keväällä ompelemani vaaleanpunapikkuruudulliset röyhelöpöksyt, jotka hiukan pilkistävät tuolta helman alta. 






Malli on Ottobresta, mutta isonsin kaavaa, kun koot loppuivat 92-kokoon. Lahkeissa on kuminauhalangalla tehdyt poimutukset ja vyötäröllä puolestan 1 cm:n levyinen kuminauha. Tällaiset röyhelöjutut on niin ihania,vaikka meidän neiti rupeaa ikävä kyllä ehkä olemaan jo vähän iso näihin. Mutta hän kyllä ihastui ikihyviksi löytäessään nämä shortsit ja ne pysyivät sen jälkeen koko päivän visusti jalassa :).







Sitten jatketaan taas paitamekoista! Seuraavaksi listalle tuli Mayoralin punaruudullinen paita, joka oli aikanaan tosi söpö pienellä pellavapäisellä pojallani. Tähän jätin nappilistan ja yhdistin paitaan tyttömäistä punakirjavaa kangasta, joka oli kyllä aavistuksen paksuhkoa mekkoon. 

Nappilistan kanssa oli kyllä kova homma eli tuo ensimmäinen tapa tehdä paitamekko oli huomattavasti helpompi. Tässä hameosan kaava syntyi vähän samalla tavalla kuin edellä, joskin piti piirtää myös paidan päällä, koska alaosa jatkui ylemmäs kuin tuossa ensimmäisessä mallissa.












Viimeiseksi puuhastelin valkoisen juhlapaidan kanssa. Ensin meinasin leikata siitä hihat pois ja laittaa kirjavaa kangasta ja uudet hihat, mutta tulinkin sitten toisiin ajatuksiin ja teinkin ihan eri tyylisen jutun. 





Säilytin paidan kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan sellaisenaan ja yhdistin siihen alaosaksi  vaaleanpunaisesta kissakankaasta tehdyn laskostetun hameosan.Laitoin hameosaan 3 muotolaskusta kummallekin sivulle eteen ja taakse. Ylimmäksi napiksi paitaan ompelin hienon timanttinapin, sekä paitaan vielä pienet elegantit pilkulliset rintataskut. 






Kysyin sitten lopuksi tytöltä, mikä näistä on paras ja mieluisin kuulemma on tietysti tuo vaaleanpunainen kissamekko timantilla!

Kolmen mekon kuvaukset oli kyllä kova homma ja nautittiinkin sitten kuvausten päätteeksi kissamekko päällä heti kuvauspalkkiona Paula-vanukas :).


Ja sitten lopuksi vielä se neljäs paitamekko. Se on perua jo parin vuoden takaa ja on vähän talvisempi versio.  Tein sen ystäväni pojan flanellipaidasta, kun tyttö oli noin puolitoistavuotias. Yhdistin paitaan pehmeää farkkukangasta ja kirjailin muliinilangoilla koristeeksi tikkauspistoja. Ihanan pehmoinen ja mukava mekko, käytimme tätä paljon.





No niin, nyt meillä on ainakin kattava valikoima paitamekkoja!Nämä uudet mekot eivät nappiensa takia ehkä ole ihan parhaita arkimekkoja päiväkotiin, mutta ainakin minulla oli mukavaa, kun sain pieneksi jääneet kauluspaidat uuteen elämään. Samalla sain myös vähän nauhoja ja tilkkujakin kulumaan.

Itse tykkään eniten melkein tuosta ensimmäisestä, kun siinä on sitä ihanaa ruusukangasta ja se rimmasi niin hyvin niiden röyhelöpöksyjen kanssa :).

Mukavaa sunnuntaipäivää!

lauantai 14. marraskuuta 2015

Muhkea kauluri ja värikkäät jämälankasukat




Otinpa pitkästä aikaa puikot esiin ja ryhdyin neulomaan. Halusin tehdä itselleni villaisen hartiaseutua lämmittävän kaulurin niskakolotuksia helpottamaan. Päätin tehdä jotain isoilla puikoilla, niin tulisi nopeasti valmista. Selailin läpi hyllyssäni olleet Novitan neulelehdet ja löysinkin sieltä mukavan ja yksinkertaisen ohjeen tuubihuiviin, josta poimin idean työhöni.

Lankavarastossani oli neljä 50 g:n kerää kaunista luonnonsävyistä puikoilla nro 6 neulottavaa meleerattua villalankaa. Koska lanka ei ollut sama kuin ohjeessa jouduin säveltämään silmukkamäärät alusta lukien. Kun lankaa oli vain nuo 4 kerää niin tuli irtaannuttua tuosta ohjeesta myös loppua kohden.


Neuloin kaulurin kympin puikoilla kaksinkertaisella langalla 1 oikein 1 nurin joustinneuleella. Kauluri neulotaan ensin tasona ja sitten yhdistetään ympyräksi, itse tein yhdistämisen 15 cm:n kohdalla. Silmukoita loin alussa 78. Kauluri tuntui minusta vähän leveältä, kun tultiin kaulaa kohden. Tein siksi  24 cm:n kohdalla reippaat kavennukset kahdella kerroksella kaventaen, silmukkamääräksi jäi  66. Kavennukset jäävät kääntyvän kauluriosan alle mukavasti piiloon.






Kaulurin mitat ovat (ilman venytystä): pituus 38 cm ja (joustinneuleen) leveys helmassa noin 39 cm x 2, ylhäällä 33 cm x 2. 

Neuletiheys tässä oli ilman venytystä joustinneuletta 10 cm:n leveydellä 9 silmukkaa.

Kavennusten jälkeen jatkoin vain suoraan eteenpäin niin kauan kuin lankaa riitti ja päättelin työn. Kun puin kaulurin päälle, huivin aukinaiset reunakohdat kaipasivat minusta pientä somistusta. Virkkasin kympin virkkuukoukulla pienellä jäljellä olevalla kerällä kaksi kerrosta kiinteitä silmukoita, niin johan näytti paremmalta!










Tämä kauluri sopii kivasti monien mekkojen kanssa yhteen ja se lämmittää ihanasti hartioita ja niskaa. Tuo lankakin on tosi kauniin sävyistä ja mukava kun sai hyödynnettyä omissa varastoissa olleet kerät.


Kaulurin valmistuttua tartuin toiseenkin neuleprojektiin, joka liittyi aiemmin tekemiini lempisukkiini. Tein kyseiset helposti valmistuvat sukat nyt jo lopetetun Koto living-lehdessä olleen ohjeen mukaan jämälangoista.




Ohjeessa oli hauska idea jämälankakerästä, joka tehtiin solmimalla eri värisiä jämälankoja keräksi ja sitten vaan kudotiin raitaa. Raidat määräytyivät kerän johdosta sitten vähän sattumanvaraisesti, mikä oli neuloessa hauskaa ja mielenkiintoista.

Laitoin kerään monenlaista vähän eri paksuistakin lankaa ja jämälankakerä kulki kätevästi mukana. Mutta pahaksi onneksi sukan kärkiin osui laadultaan liian pehmeätä lankaa ja koska käytin sukkia paljon, niin jossakin vaiheessa kummastakin sukasta repesivät kärjet auki. 

Tartuin nyt toimeen ja leikkasin sukat poikki kärjistä hiukan repeytymiskohdan alapuolelta, poimin silmukat puikoille ja tein kärjet uudestaan. Jämälankakerän jämäkin oli vielä tallella. Nyt nämä ovat taas lempisukkani :).






Lapsetkin ihastuivat näihin, tänään yllättäen pikku-Ida oli napannut sukat ja laittanut ne jalkaansa selittäen, että hänellä on luistimet. Ja sitten luisteli sukilla vauhdikkaasti ympäri  olohuonetta. 





Isoveikkakin halusi luistella ja hetken annoin, mutta sitten oli pakko puhaltaa peli poikki :D, ettei sukat hajoa heti uudestaan. Ei tästä nyt voi vetää mutta johtopäätöstä kuin että täytyy neuloa lapsille tällaiset omat!

Into neulomiseen roihahti näiden töiden myötä nyt liekkiin ja tuli tässä hankittua pieni lankapyramidi ihania uusia lankojakin :). Monenlaista suunnitelmaa on vireillä, erityisesti tuon kaulurin tyyppisiä asusteita haluan lisää. Tämä harmahtava tihkusateinen päivä onkin mitä parhain päivä aloittaa. On vaan niin vaikea valita,  mistä aloittaa, kun kaikki kerät on niin ihanan näköisiä.